Marianna Stolbow: Surua se tyttö kantaa

Hän painoi korvansa miehen navan päälle ja kuunteli aikansa, rakensi sitten uuvahtaneelle ja epävarmaksi muuttuneelle penikselle sormillaan pesän. Se kyyhötti naisen käsien alla kuin suojaan käpertynyt lintu, kuin kyyhky, joka lepäsi vastapäisen rakennuksen räystään alla.

Marianna Stolbowin esikoisteos  Surua se tyttö kantaa on haikean kaunis, surumielinen teos, jonka yhdeksi teemaksi nousee rakkaus. Rakkautta joko on tai sitten ei. Voi rakastaa koko elämän ajan saavuttamatonta rakasta, mutta vastarakkautta ei saa. Tai sitten huomaa jossakin vaiheessa, että kaipaa toista ihmistä ja rakkaus on herännyt. Kirjan rakkaus on epäröivää, haparoivaa, sitoutumatonta ja toisaalta kaikkensa antavaa.

Erikoisturvajärjestelyin varustettu vankeinhoitolaitos on rakennettu sinne missä maailma loppuu, ja sen pohjakerroksen kellareissa on muutama eristysselli. Niistä yksi on varattu tutkintavankeuteen tuodulle naiselle.

Kirjan nuoret opiskelijat nousivat vastustamaan yhteiskunnan valtaapitäviä. Mielenosoitukset johtivat kapinoihin ja muuhunkin. Heidät haluttiin saada kiinni ja tuomita. Kirjan nainen saatiin kiinni ja vietiin eristysselliin. Kirja käy läpi tapahtumia, mitkä johtivat naisen liittymiseen kapinoitsijoihin.

Kuulustelupäiväkirjaan kirjattiin, että pidätyksen jälkeisenä yönä hänen hiekanruskeat kiehkuransa vaihtoivat väriä. Että hän meni nukkumaan maantienvärisenä ja heräsi valkeana. He eivät käsittäneet, että voiko noin ylipäätään tapahtua yhdessä yössä, mutta näin väittävät. Kuin lumi olisi peitellyt hiekanharmaan unien aikana.

Marianna Stolbow  työskentelee kirjallisuusterapiaohjaajana, tietokirjailijana ja kolumnistina. Hänen esikoisteoksensa Surua se tyttö kantaa on uskomattoman kaunis teos. Kirjan teksti on runollisen kuultavaa, ja takerruin jokaiseen sanaan ja lauseeseen toivoen ja odottaen, melkein peläten pahinta, mutta sittenkin toiveeni toteutui. Kirjassa on jotakin maagista, joka tarttuu kiinni ja pitää otteessaan viimeiseen sanaan ja loppupisteeseen. Hengitin ja olin elossa.

Marianna Stolbow, Surua se tyttö kantaa

Teos 2019

s. 199