keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis



Yritän keskittyä siihen mikä ei tee kipeää. Lapseen, joka kulkee kadulla ilmapallo kädessään eikä malta olla vilkuilematta sitä vähän väliä koska se on niin hieno – katson kaneja, jotka telmivät öisin nurmikolla isojen sairaaloiden edustalla, katson usein valoa, sitä miten se muuttuu koko ajan niin kuin kaleidoskoopissa. Jollain tavalla saan siitä lohtua.

Ruotsalaisen Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktis kertoo raadollisen tarinan nuoresta Kristinasta, Innasta, joka oli prostituoitu ja eli huumekoukussa Tukholman kaduilla. Inna kohtasi kirjan alussa miehen, saalistajan, joka etsi juuri sellaista henkilöä kuin Inna oli, pelotonta, joka oli valmis kuolemaan.

Kuolemansa jälkeen Inna jäi ehkä sieluna tai haamuna kertomaan mitä hänelle tapahtui. Samalla hän muisteli vanhempiaan ja huostaanotettuja lapsiaan sekä heidän isäänsä, miestä, jota hän rakasti, mutta joka ei antanut anteeksi huostaanottoja. Inna seurasi lastensa kasvua ja kehitystä aikuisuuteen asti. Inna oli sitä mieltä, ettei hän eikä Shane kyenneet olemaan vanhempia ja huolehtimaan lapsista. Minkälaiset elämän eväät saa narkkareiden lapset? Tarinan surullisuuden ja raadollisuuden kuvausten välistä voi poimia yhteiskunnallista sanomaa huostaanotoista, sijaisperheistä ja lastensuojelusta sekä siitä miksi ei lasten ja vanhempien välistä sidettä pidetä yllä.

Sara Stridsberg kirjoittaa luotaantyöntäviä tarinoita, jotka ovat täynnä synkkyyttä, inhorealismia, lasten hyväksikäyttöä, prostituutiota, syrjäytymistä, päihteitä, rikoksia, mielenterveysongelmia. Niin raskas on rakkaus kertoi nuoren tytön ja isän suhteesta, jota varjosti isän päihde- ja mielenterveysongelmat. Unelmien tiedekunta pohjautuu edesmenneen amerikkalaisen Valerie Solanasin elämään ja teoksiin. Kirja sisälsi kaikki synkeät aihepiirit, jopa murhayrityksen, ja ajattelin, että Stridsberg ei pysty ylittämään kammottavaa tarinaansa, mutta hän teki sen. Rakkauden Antarktis vetää kaikki Stridsbergin käyttämät teemat niin liioiteltuina, että minusta tuntui, että hän ei pääse sanomansa ohitse. Sama metsä, sama tapahtuma, mutta sitä tarkistettiin aina vaan uudella kammottavalla teolla.

Rakkauden Antarktis on ahdistava kirja. Aihepiiri on raskas ja rankka. Alkoholistiperheen heitteille jätetystä tytöstä kasvoi narkkari ja prostituoitu, sillä hän etsi rakkautta ja sen rakkauden hän löysi heroiinista, ei miehestään eikä lapsistaan. Huumeidenkäyttö vaati rahaa ja ne hän sai myymällä itseään. Kirja on täynnä yhteiskunnallista pohdintaa huumemaailmasta ja lastensuojelusta ym., mutta se pitää jaksaa kaivaa näiden kurjien ihmiskohtaloiden kuvausten  seasta. Vaikea aihe, mutta teksti on taiturimaista.

Me olemme isoja muurahaisia, me kannamme kuolleet pois ymmärtämättä miksi teemme niin, kannamme vain kohti haudankaivajan tekemää kuoppaa. Kaikki itkevät paitsi minä, jokin sisälläni on jähmettynyt kiveksi. Eivät ainoastaan kyyneleet vaan myös jokin muu. Läpitunkeva, pohjattoman syvä pettymykseni on yhtä kuin veren jäätymispiste, rakkauden äärimmäinen Antarktis.

Sara Stridsberg, Rakkauden Antarktis
Suom. Outi Menna
Tammen Keltainen Kirjasto 2019
s. 303
Kärlekens Antarktis 2018

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus 
Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta

6 kommenttia:

  1. Tämä periaatteessa kiinnostaa, synkkyys ei minua huoleta sillä kestän sen hyvin. Enemmänkin arveluttaa kirjan muu tyyli. En oikein innostunut Unelmien tiedekunnan repalemaisuudesta eikä sen paatos yltänyt minuun. Onko tämä Rakkauden Antarktis tyyliltään enemmän Niin raskas on rakkaus? Pidin siitä ja sen tyylistä enempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin raskas on rakkaus oli minunkin mieleeni, mutta Unelmien tiedekunta oli jo aika paha lukea. Rakkauden Antarktis menee vielä enemmän yli ja se sirpalemaisuus jatkuu. Pahuus on jo liioittelua. Miksi kaikki paha pitää kerätä samaan kirjaan, en ymmärrä. Yhteiskunnallisesti Stridsbergillä on paljon sanomaa. Tässäkin kirjassa kritiikkiä löytyy lastensuojelua kohtaan. Ehkä tykkäisin enemmän jos tarina keskittyisi johonkin tärkeään asiaan. Tietysti huumemaailman kuvaus ja kaikki siihen liittyvät aihepiirit ovat tärkeitä, mutta itselleni tämä kirja oli liikaa. Jospa seuraava kirja rauhoittuu jo tarinan kerrontaankin.

      Poista
  2. Mai, mikä minua oikein vaivaa, kun minusta tämä oli loistava kirja? Tämä ei ole likelläkään sitä yhtä trilogiaa, joka ei irtoa ikinä. Ajattelevatkohan suurin osa lukijoista tästä kuten sinä vai kuten minä...Kuten Elegia, ellei ole vähän rankkaa tai edes rosoa, en jaksa. Ehkä tämä sitten meni yli, mutta en huomannut.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä Leena, miten tämä kirja otetaan vastaan, mutta jos koko kirja on päihdemaailmaa, niin en jaksa innostua siitä. Tässä se on vanhempien alkoholismi ja piittaamattomuus omasta lapsesta ja isovanhemmat eivät edes maininneet omia lapsenlapsia. Huumemaailman karsea kuvaus siihen päälle. Ja sitten se!

      Poista
  3. Yksi ystäväni kertoi samaa kuin sinä: teksti on taiturimaista. Sen ja kauniin kannen vuoksi mietin, että olisiko tämä jopa joulukirjani. Mutta ei todellakaan taida olla, koska teemat ovat tällaiset. Joskus kuitenkin aion tämän lukea, en kuitenkaan nyt marras-joulukuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vuodenaika ei kyllä sopinut minullekaan lukea huumemaailman toivottomuudesta. Kaipaan iloa ja piristystä tällaisen kirjan jälkeen.
      Luen kyllä jatkossakin Stridsbergin kirjat toivoen, että vastaan tulee yhtä upea kirja kuin Niin raskas on rakkaus.

      Poista