Hyvä talo. Hyvä auto.
Hyvät vaatteet. Mutta ei sitä ikinä tiedä. Ei ikinä tiedä, mitä sisällä
tapahtuu.
Englantilaisen C. J. Tudorin trilleri Paluu pimeästä kertoo kauhu ja yliluonnollisin elementein tarinan
miehestä, joka palasi takaisin synnyinkaupunkiinsa. Häntä veti takaisin
nuoruuden tapahtumat ja pikkusiskon katoaminen. Pikkusisko siis katosi, mutta
hän palasi takaisin kahden päivän päästä omituiseksi muuttuneena. Opettaja Joe
Thorne ei unohda siskonsa kohtaloa. Aihe tuli jälleen ajankohtaiseksi, kun
samalla paikkakunnalla tapahtui outo uusi surmatyö.
Ja viimeinen asia,
jonka tajuan ennen kuin pimeys lopulta vie voiton, on että toivon kuolevani.
Sillä toinen vaihtoehto on paljon pahempi.
Paluu pimeästä on
juonikkaasti tehty. Joe on sekaantunut rahasotkuissaan gangsterimaailmaan. Ei
hänellä muutenkaan ole puhtaat jauhot pussissaan. Häntä ajaa siis jokin
tavoite, kun hän palasi takaisin Arnhilliin. Paikalliset eivät katso hyvällä
uutta opettajaansa. Paikkakunnan kiho määrää tahdin ja koulussa määrää tahdin
hänen poikansa. Kiusaamiskulttuuri on kymmeniä vuosia vanha ja edelleen
voimissaan. Joe ei malta olla puuttumatta kiusaamiseen, ja se kostetaan hänelle
hyvin kivuliaasti.
Tulee hetki. Useimmat addiktit tietävät sen. Se hetki kun
tajuaa että paheesta – oli se sitten alkoholi, huumeet, tai kuten minun
tapauksessani, pelaaminen – on tullut todellinen ongelma.
C. J. Tudor on koonnut mustan huumorin avulla pelottavan
tarinan, jonka hämähäkkimäinen verkko ulottuu kauas menneisyyteen. Menneisyys
kudotaan lukijan silmille hitaasti, mutta varmasti, ja jokaisesta löytyy
jotakin, mitä ei haluaisi muistella, joka olisi parempi pysytellä piilossa,
mutta tarina ei pysy enää suljettuna. Eikä suljettuna pysy enää lähistöllä
sijaitseva kaivosalue, vaan houkuttelee luokseen, niin kuin se houkutteli Joeta
ja hänen kavereitaan. Mikä on kaivosalueen salaisuus? Uskallatko laskeutua alas
tunneleihin?
C. J. Tudor piinasi minua jo Liitu-ukollaan, jonka päähenkilö oli
myös miespuolinen opettaja ja kirjan yhtenä teemana oli samoin kuin tässä kirjassa lapsuusajan omituiset
tapahtumat. Paluu pimeästä on muutamaa astetta tummempi ja yliluonnollisuus on
voimakkaammin mukana.
C. J. Tudor, Paluu
pimeästä
Suom. Laura Beck
Wsoy 2019
s. 431
Trilleri
Trilleri
C. J. Tudor: Liitu-ukko
Tudorin esikoiseen verrattuna tähän oli tuotu kiehtovasti ja minusta myös toimivasti yliluonnollisuutta. Kiinnostavasti keritään vähä vähältä auki sitä, mitä kaiken takana on. Tudor pysyy kyllä lukulistallani jatkossakin.
VastaaPoistaLiitu-ukko oli minulle hiukan outo lukukokemus, joka parani huikean loppukoukun ansiosta. Minäkin tykkäsin Paluu pimeästä kirjan yliluonnollisuudesta.
PoistaTudor pysyy minunkin lukulistallani jatkossa.
Vaikkeu kauhu-skene omimpaan genreen kuulukaan, kyllä on pakko todeta, että tämä oli kauhean hyvä teos.
VastaaPoistaIhmismielen pimeys ja pahuus ovat arvoituksia, jotka jaksavat aina vaan ihmetyttää. Missä lymyilee tasapuolisuuden vuoksi hyvän, läheisyyden, lämmön ja rakkauden aarrekirstu...
Minusta tässä tuotiin hyvin esille nykyajan suurin vitsaus eli peliriippuvuus, ja taloudelliset ongelmat sen vuoksi. Olen odottanut milloin Suomessa nostetaan esille vastaavat rikolliset, jotka perivät rahoja. Katsoin Rikollinen mieli ohjelmaa ja siinä oli henkilö, joka oli toiminut rahojen takaisinperijänä. Häneltä ei kysytty mitä hän teki ihmisille. Kun ihmisen luottotiedot menevät, ainoa keino saada lainaa on rikolliset lainanantajat, valitettavasti. Kun on peliriippuvainen, ei kykene ajattelemaan mikä seuraa, kun ei maksa rikollisille rahoja. Nythän on jo tiedossa, että vippifirmojen taustoilta löytyy rikollisia. En ymmärrä miksi ei vippifirmoja saada kuriin. Eikä Veikkausta.
PoistaKauhu ja jännitys, niistä voi lukea rauhallisissa oloissa. Toivottavasti ei tarvitse kokea sitä elävässä elämässä. Moni kokee, ja niistä aiheista kirjailijat ammentavat aiheita kirjoihinsa runsain mitoin.
Runoista voi ammentaa vastakkaisia tunteita, samoin lastenkirjoista.
Pidin Liitu-ukosta, mutta tähän en ole silti vieläkään tarttunut ison lukujonon takia. Olen jopa miettinyt, että skippaan kirjan, mutta kyllä minä tämän haluan lukea! Vaikuttaa sen verran herkulliselta, kiitos siis hyvästä kirjoituksestasi! <3
VastaaPoistaKiitos Ele :)
PoistaMinullakin oli välillä turhan isot kirjapinot, mutta nyt on selvinnyt rauhallisemmalla tahdilla. Suosittelen Tudorin uusinta trilleriä. Ilkeitä teemoja, mutta musta huumori kannattelee loppuun asti, joka sopi minulle hyvin.
Taitaapa olla piinaavan synkkyyden mestari tämä Tudor. En ole lukenut näitä, mutta Liitu-ukosta olen kyllä ollut kiinnostunut. Pitää harkita Tudoria joskus, kun tulen sopivalle tuulelle!
VastaaPoistaTudor ei juuri koreile kirjahahmoilla ja heidän tarinoilla. Synkkyyttä ja salaisuuksia tarjolla.
PoistaLukuiloa :)