torstai 28. marraskuuta 2019

C. J. Tudor: Paluu pimeästä



Hyvä talo. Hyvä auto. Hyvät vaatteet. Mutta ei sitä ikinä tiedä. Ei ikinä tiedä, mitä sisällä tapahtuu.

Englantilaisen C. J. Tudorin trilleri Paluu pimeästä kertoo kauhu ja yliluonnollisin elementein tarinan miehestä, joka palasi takaisin synnyinkaupunkiinsa. Häntä veti takaisin nuoruuden tapahtumat ja pikkusiskon katoaminen. Pikkusisko siis katosi, mutta hän palasi takaisin kahden päivän päästä omituiseksi muuttuneena. Opettaja Joe Thorne ei unohda siskonsa kohtaloa. Aihe tuli jälleen ajankohtaiseksi, kun samalla paikkakunnalla tapahtui outo uusi surmatyö.

Ja viimeinen asia, jonka tajuan ennen kuin pimeys lopulta vie voiton, on että toivon kuolevani. Sillä toinen vaihtoehto on paljon pahempi.

Paluu pimeästä on juonikkaasti tehty. Joe on sekaantunut rahasotkuissaan gangsterimaailmaan. Ei hänellä muutenkaan ole puhtaat jauhot pussissaan. Häntä ajaa siis jokin tavoite, kun hän palasi takaisin Arnhilliin. Paikalliset eivät katso hyvällä uutta opettajaansa. Paikkakunnan kiho määrää tahdin ja koulussa määrää tahdin hänen poikansa. Kiusaamiskulttuuri on kymmeniä vuosia vanha ja edelleen voimissaan. Joe ei malta olla puuttumatta kiusaamiseen, ja se kostetaan hänelle hyvin kivuliaasti.

Tulee hetki. Useimmat addiktit tietävät sen. Se hetki kun tajuaa että paheesta – oli se sitten alkoholi, huumeet, tai kuten minun tapauksessani, pelaaminen – on tullut todellinen ongelma.

C. J. Tudor on koonnut mustan huumorin avulla pelottavan tarinan, jonka hämähäkkimäinen verkko ulottuu kauas menneisyyteen. Menneisyys kudotaan lukijan silmille hitaasti, mutta varmasti, ja jokaisesta löytyy jotakin, mitä ei haluaisi muistella, joka olisi parempi pysytellä piilossa, mutta tarina ei pysy enää suljettuna. Eikä suljettuna pysy enää lähistöllä sijaitseva kaivosalue, vaan houkuttelee luokseen, niin kuin se houkutteli Joeta ja hänen kavereitaan. Mikä on kaivosalueen salaisuus? Uskallatko laskeutua alas tunneleihin? 
C. J. Tudor piinasi minua jo Liitu-ukollaan, jonka päähenkilö oli myös miespuolinen opettaja ja kirjan yhtenä teemana oli samoin kuin tässä kirjassa lapsuusajan omituiset tapahtumat. Paluu pimeästä on muutamaa astetta tummempi ja yliluonnollisuus on voimakkaammin mukana.

C. J. Tudor, Paluu pimeästä
Suom. Laura Beck
Wsoy 2019
s. 431
Trilleri

C. J. Tudor: Liitu-ukko   


8 kommenttia:

  1. Tudorin esikoiseen verrattuna tähän oli tuotu kiehtovasti ja minusta myös toimivasti yliluonnollisuutta. Kiinnostavasti keritään vähä vähältä auki sitä, mitä kaiken takana on. Tudor pysyy kyllä lukulistallani jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liitu-ukko oli minulle hiukan outo lukukokemus, joka parani huikean loppukoukun ansiosta. Minäkin tykkäsin Paluu pimeästä kirjan yliluonnollisuudesta.
      Tudor pysyy minunkin lukulistallani jatkossa.

      Poista
  2. Vaikkeu kauhu-skene omimpaan genreen kuulukaan, kyllä on pakko todeta, että tämä oli kauhean hyvä teos.
    Ihmismielen pimeys ja pahuus ovat arvoituksia, jotka jaksavat aina vaan ihmetyttää. Missä lymyilee tasapuolisuuden vuoksi hyvän, läheisyyden, lämmön ja rakkauden aarrekirstu...


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä tuotiin hyvin esille nykyajan suurin vitsaus eli peliriippuvuus, ja taloudelliset ongelmat sen vuoksi. Olen odottanut milloin Suomessa nostetaan esille vastaavat rikolliset, jotka perivät rahoja. Katsoin Rikollinen mieli ohjelmaa ja siinä oli henkilö, joka oli toiminut rahojen takaisinperijänä. Häneltä ei kysytty mitä hän teki ihmisille. Kun ihmisen luottotiedot menevät, ainoa keino saada lainaa on rikolliset lainanantajat, valitettavasti. Kun on peliriippuvainen, ei kykene ajattelemaan mikä seuraa, kun ei maksa rikollisille rahoja. Nythän on jo tiedossa, että vippifirmojen taustoilta löytyy rikollisia. En ymmärrä miksi ei vippifirmoja saada kuriin. Eikä Veikkausta.

      Kauhu ja jännitys, niistä voi lukea rauhallisissa oloissa. Toivottavasti ei tarvitse kokea sitä elävässä elämässä. Moni kokee, ja niistä aiheista kirjailijat ammentavat aiheita kirjoihinsa runsain mitoin.
      Runoista voi ammentaa vastakkaisia tunteita, samoin lastenkirjoista.

      Poista
  3. Pidin Liitu-ukosta, mutta tähän en ole silti vieläkään tarttunut ison lukujonon takia. Olen jopa miettinyt, että skippaan kirjan, mutta kyllä minä tämän haluan lukea! Vaikuttaa sen verran herkulliselta, kiitos siis hyvästä kirjoituksestasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ele :)
      Minullakin oli välillä turhan isot kirjapinot, mutta nyt on selvinnyt rauhallisemmalla tahdilla. Suosittelen Tudorin uusinta trilleriä. Ilkeitä teemoja, mutta musta huumori kannattelee loppuun asti, joka sopi minulle hyvin.

      Poista
  4. Taitaapa olla piinaavan synkkyyden mestari tämä Tudor. En ole lukenut näitä, mutta Liitu-ukosta olen kyllä ollut kiinnostunut. Pitää harkita Tudoria joskus, kun tulen sopivalle tuulelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tudor ei juuri koreile kirjahahmoilla ja heidän tarinoilla. Synkkyyttä ja salaisuuksia tarjolla.

      Lukuiloa :)

      Poista