Ihan juuri eroamassa,
mies oli sanonut.
Nainen
tunsi jälkisupistuksen taas olevan tulossa ja lopetti puhelun. Oli vaikea
erottaa, mikä oli kipua, mikä väsymystä tai itsesyytöksiä, mutta kaikkein
eniten häntä jäyti huoli kolme kerrosta ylempänä nukkuvasta lapsesta. Tunne oli
työntynyt syvälle niin kuin ei koskaan enää aikoisi hellittää.
Wilhelmiina
Palosen esikoisteos 206 pientä osaa kaivautuu naiselämän kuvauksiin
20-luvulla ja nykyisyydessä. 20-luvun naisten osa oli aika julmaa kerrottavaa. Kirjassa
syvennyttiin lukioikäisen Hellin tarinaan. Mitä tapahtuikaan, kun Helli huomasi
olevansa raskaana? Miten koulu suhtautui? Miten ystävät? Miten yhteisö? Miten
yhteiskunta? Kaikkiin näihin kysymyksiin sain vastauksen. Palonen on tehnyt
tarkkaa etsintätyötä menneisyydestä, ja voin sanoa, että luin kauhulla tuon
ajan suhtautumisesta nuoreen lasta odottavaan naiseen.
Kului
kaksi päivää ja sikiö tuli ulos. Sen jälkeen piti tulla istukan ja muun, mutta
mitään ei tapahtunut.
Kirjailija
kirjoitti esikoisteokseensa nuoren Hellin tarinan, jossa mies jätti kylmän
rauhallisesti raskaana olevan tyttöystävänsä. Nykyisyydessä raskaaksi tullut
äiti synnytti pojan, Alvarin. Eroamassa ollut
mies ei eronnut, joten Alvarin äidistä tuli yksinhuoltaja. Yksinhuoltajuus ei
ollut kovin helppoa, kun äiti teki kansainvälistä uraa maailmalla. Alvar joutui
olemaan useiden hoitajien seurassa. Murrosiässä hän joutui selviytymään yksin,
rotta seurana.
Takakannen
tekstissä kerrotaan, että 206 pientä osaa kertoo kiintymisestä ja hylkäämisestä
ja ihmisten toisiinsa jättämistä jäljistä. Naisen osa parisuhteessa nousi
kirjan teemaksi. Naisen osa, kun hän odottaa lasta. Nykyisyydessä luulisi
olevan helppoa hoitaa ehkäisy, mutta silti Suomessa tehdään vuosittain noin 10 000
raskaudenkeskeytystä. Jälkiehkäisynkin voi nykyisin tehdä 72 tunnin aikana
hedelmöityksestä. Toista se oli 20-luvulla, kun laki kielsi
raskaudenkeskeytykset. Silloin kuitenkin kokeiltiin kaikenlaista, jotta
epätoivottu raskaus olisi mennyt kesken. Kirjailija saa ajatusnystyrät
kihisemään teoksen teemoilla raskaudesta. Olin aivan myyty Hellin tarinasta.
Olisin voinut lukea kirjan pelkästään hänen elämästään.
Wilhelmiina
Palonen, 206 pientä osaa
Gummerus
2020
s.
302
Esikoisteos
Kiitos kirjan esittelystä. En ole huomannutkaan tämän kirjan ilmestymistä. Kiinnostava aihe. Ovatko esimerkkinaiset kaikki suomalaisia? Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaJuu suomalaisista naisista, raskaudesta, äitiydestä, yksinhuoltajuudesta. Lisäksi Alvarista, pojasta, joka joutui selviytymään yksinhuoltajan lapsena. Tärkeitä teemoja. Tykkäsin kuitenkin enemmän Hellin tarinasta, joka sijoittui 20-luvulle.
PoistaHuomenna on sedän hautajaiset, joten surullisia aikoja on vietetty. Herkistelty ja muisteltu.
Kiitos esittelystä :)
VastaaPoistaTämä esikoiskirja oli varsin mielenkiintoinen, mutta olisin kaivannut jotakin yhteyttä Hellin ja Alvain ja hänen äitinsä välille. Nyt nämä tarinat jäivät erillisiksi.
Poista