tiistai 16. kesäkuuta 2020

Tiina Laitila Kälvemark: H2O



Tytön nimi on Hester, vai onko se kuitenkin Hani, niin kuin äiti sanoo? Vai Hanna, mummon pikku kaima?
Juuri nyt hän ei muista sitä itsekään.

Tiina Laitila Kälvemarkin H2O kertoo Hesteristä, jolla on useampi sivupersoona. Sivupersoonat kehittyvät yleensä, kun lapsi traumatisoituu lapsuudessa. Hester haluaa aikuisena tietää mitä lapsuudessa oikein tapahtui, sillä hän ei kykene sitä itse muistamaan, mutta joku sivupersoonista sen muistaa. Kirja on erittäin kiinnostava psykologinen teos. Kirjan teksti on uskomattoman kuvailevaa, jopa runollista, johon olen rakastunut jo aiemmissa kirjailijan kirjoissa. Teksti kietoo puoleensa ja tämän kirjan tarina oli minua kiinnostavasta aihepiiristä. Matka Hesterin sisimpään, muistoihin ja siihen mistä kaikki hankaluudet alkoivat.

Hän keskittyy seinäkelloon, sen tikitys hyppää hänen sisäänsä, tärisyttää rintaa ja mahaa ja takapuolta.
Seitsemäntoista, kuusitoista,
minuutit marssivat eteenpäin sivuilleen vilkuilematta. Tyttö ei halua kadottaa niitä enää. Aiemmin päivällä hän hukkasi kokonaisen tunnin, mummon luona Keskuspuiston talossa. Kello oli yhtäkkiä kolme, vaikka se oli juuri ollut kaksi, eikä hän tiennyt mitä välissä tapahtui.
Mitään hyvää se ei voinut olla, koska tuntui kuin sydämen päälle olisi lastattu kaikki Tuhannen ja yhden yön sadut.

Hesterin koko elämä on ollut levotonta vanhempien vapaan elämäntavan vuoksi. Vanhempien epävakaus korostui mummon tiukan kurin vastakohtana. Kirjan luettuani mietin, että Hesterin äiti oli varmasti joutunut elämään tiukassa kurissa ja nuhteessa lapsuudessaan ja nuoruudessaan, joten irti päästessään, hän halusi elää aivan toisenlaista elämää. Se taas kostautui Hesterille. Tämä perhe eli sukupolvien yli jatkuvassa suhteet tulehduttavassa käytöskierteessä. Mietin jopa mummon elämää, joka oli ollut aina luultavasti aika tiukasti moralisoitua.

Tämä kirja herätti valtavasti ajatuksia mielenterveydestä, väkivallan eri muodoista, perheenjäsenten välisistä suhteista ja sitten vielä lasten kaltoinkohtelusta. Mikä ajaa ihmiset kohtelemaan kaltoin lapsia, jotka eivät pysty puolustamaan itseään? Usein kaltoinkohtelun seurauksena ovat käytösongelmat ja mielenterveysongelmat, kuten tässäkin kirjassa havaitaan. Hester yritti hallita sivupersooniaan, mutta näillä oli omat keinonsa pitää Hester hallittuna.

Kirjan nimi H2O ei siis kerro vedestä. Vesi oli Hesterin eräs keino pitää mielensä hallittuna. Veden alla hän pystyi kontrolloimaan mielensä epätasapainon. Koskettava tarina traumatisoituneesta henkilöstä.

Tiina Laitila Kälvemark, H2O
Wsoy 2020
s. 263

Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät

8 kommenttia:

  1. Tämä on todella kiinnostava romaani. Sivupersoonat ovat aihe, josta moni ei paljon tiedä, en minäkään. Järkyttävää, mitä kaikkea traumatisoituminen voi tehdä ihmiselle. Muutenkin minun pitäisi vihdoin tutustua Laitila Kälvemarkin kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, en tiedä sivupersoonista mitään, mutta uskon, että se voi olla aika piinaavaa, kun ei tiedä mitä sivupersoonat ovat tehneet.

      Poista
  2. Tämä on aiheeltaan kyllä hyvin kiinnostava. Perheen ja mielenterveyden teemoihin liittyviä ajatuksia herättää paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailija on löytänyt kiinnostavan aiheen. Mielenterveydelle ongelmilla on usein pitkät juuret lapsuuteen. Niin tässäkin kirjassa.

      Poista
  3. Pidin tästä kirjasta. Kiinnostava aihe ja kaikki se, kuinka jokin asia vaikuttaa tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, pidin kirjasta, vaikka päähenkilön lapsuuden traumat olivat kauheita.

      Poista
  4. Tämä oli taidokas kirja, paljon mietittävää myös, sen verran arvoituksellista. Hyvää juhannusta Mai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta ja hyvää juhannusta sinulle :)

      Tosiaankin, tämä kirja on taidokas ja arvoituksellinen, olen samaa mieltä kanssasi. Lapsuuden traumat voivat olla ikäviä ja aiheuttaa ongelmia.

      Poista