Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka

 

Minun sormeni muistavat tuhkan tunnun.

Veera Ikosen esikoisteos Pimeässä syttyy majakka kertoi koskettavan tarinan vanhemmista, jotka menettivät esikoislapsensa muutaman päivän ikäisenä. Traumaattisten vaiheiden jälkeen Elina ja Markus menivät eräälle harvaan asutulle saarelle toipumaan. Saarella ei pitänyt olla lapsia, mutta siellä oli yksi, 10-vuotias Milja. Kirjan kertojina toimivat Elina ja Milja.

"Missä sun vauva on?"

Milja on hyvin pikkuvanha ja kuin kävelevä tietoteos. Saarella ei ollut muita lapsia, ja Milja kävi kotikoulua. Äidin piti opettaa häntä, mutta äiti oli taiteilija ja alkoholin liikakäyttäjä. Milja sai tulla toimeen omin nokkineen ja huolehtia myös humalaisesta äidistään. Elinan ja Markuksen tullessa saarelle, Milja alkoi seurata salassa heidän toimiaan.

Vaikka sellaista kuplaa kuinka ravistaa, lumi hyörii ja pyörii, mutta figuurit sen sisällä eivät hievahdakaan. Yhtä hiljaa istuvat myös Elina ja Markus.

Pimeässä syttyy majakka voisi olla synkkä tilitys menetyksestä ja surusta. Kirjasta toki löytyy sitäkin, mutta siitä löytyy myös toipumista ja uuden etsimistä. Milja on kirjan valopilkku, valo majakassa. Kirjailija kuvaa lapsen maailmaa todella upeasti. Lapset elävät kahta maailmaa, tätä näkyvää ja sitten sitä omaa näkymätöntä maailmaa, jota me kaikki olemme eläneet lapsina, mutta kadottaneet sitten vuosien saatossa. Elina pääsi kurkistamaan Miljan näkymätöntä maailmaa.

"Kun yksi ovi sulkeutuu, yhdeksän uutta avautuu. Niitä ei vain näe, jos tuijottaa sitä joka on kiinni."

Veera Ikosen koskettava esikoisteos Pimeässä syttyy majakka kertoi menetyksestä ja surusta.

Veera Ikonen, Pimeässä syttyy majakka

Wsoy 2022

s. 265

Esikoisteos

Menetys ja suru