Riina-Maria Metso: Miksi se ei vain lähde?

Eristämisen jälkeen alkoi haukkuminen. Hän oli korkeasti koulutettu ja minä en, sillä hän pystyi lyömään. Ja hän löi mun lapsilla. Hän kutsui entistä puolisoani apinaksi ja lapsiani apinan lapsiksi. Tiesi, että lasteni nimittely ja haukkuminen loukkaa minua eniten. Se oli se keino, jolla hän sai minut aina tolaltaan.

Riina-Maria Metson tietokirja Miksi se ei vain lähde? kertoo väkivaltaisesta parisuhteesta ja miten siitä pääsee irti. Riina-Maria Metso on vapaa toimittaja ja hänen kirjansa pohjautuu osittain hänen omiin kokemuksiinsa nuorena kokemaansa väkivaltaan ja kahteen erilliseen parisuhteeseen, jotka molemmat ovat olleet väkivaltaisia. Riina-Maria Metso on haastatellut kirjaansa varten väkivaltaisen parisuhteen kokeneita naisia ja näistä haastatteluista on löytynyt yhteisiä nimittäjiä henkiselle väkivallalle.

Henkinen väkivalta on:

Syyttelyä, nimittelyä, haukkumista, pukeutumisen tai ulkonäön kontrollointia, alistamista, mitätöintiä, nöyryyttämistä, kylmyyden ja lämmön vaihtelua, vähättelyä tai nolaamista muiden kuullen, sosiaalista eristämistä ystävistä tai sukulaisista, raha-asioihin liittyvää kontrollointia tai kiristämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta, kyttäämistä (puhelimen tai sähköpostin tarkastamista), välinpitämättömyyttä toista kohtaan, manipulointia, hylkäämistä, aggressiivisuutta, kuten tavaroiden hajottamista, fyysisellä väkivallalla uhkailua tai muunlaista pelon nostattamista.

Kun luen kirjan tapahtumista, niin ihmettelen, että miksi nämä naiset sallivat tällaista käytöstä. Kirjan sivuilta kuitenkin huomaan, että tyypillistä tällaisille kumppaneille on, että he käyttäytyvät ensiksi valtavan hyvin ja saavat kiedottua naisensa luottavaiseen parisuhteeseen, ennen kuin aloittavat henkisen väkivallan käytön. Samalla he sitovat uhrinsa parisuhteeseen, jossa he ovat alisteisessa ja riippuvassa suhteessa. Henkisen väkivallan muututtua fyysiseksi väkivallaksi väkivaltaista käytöstä seuraa hyvittelyt ja anteeksipyytelyt, mutta joita ei kannattaisi uskoa, sillä väkivalta ei lopu siihen, ei ainakaan kirjan naisilla loppunut, ennen kuin he lopettivat parisuhteensa, ja sittenkin seurasi vielä ahdistelua ym.

Fyysinen väkivalta on:

Lyömistä, potkimista, tönimistä, läimäyttämistä, kuristamista, hiuksista repimistä, teräaseella uhkaamista, liikkumisen estämistä, esineillä heittämistä, lasten tai lemmikkien satuttamista, seksuaalista väkivaltaa.

Miksi se ei vain lähde? kertoo, että jopa fiksut ja vahvat naiset voivat joutua elämään väkivaltaisessa suhteessa, sillä narsistin ja väkivaltaisen miehen koukkuun voi joutua kuka tahansa katsomatta koulutusta tai ammattia. ”Periaatteessahan sinun ei pitäisi olla ihan tyhmä” kappaleessa kerrotaan, miten miehet saivat naisten, jotka rakastivat heitä, itsetunnot murenemaan. Pelottavaa luettavaa. Fiktiokirjoista kyseisistä kokemuksista voi lukea, mutta elävästä elämästä kerrottuna tarinat saavat kylmänväreet kulkemaan selässä. Hyytävää tekstiä. Hyytäviä kokemuksia. Onneksi he pääsivät irti näistä suhteista, mutta helppoa se ei ollut.

Työkaverini erosi 20 vuoden parisuhteen jälkeen, kun oli viettänyt joulun ajan väkivaltaa piilossa ulkovarastossa. Henkinen kantti loppui siihen. Hän kertoi ensimmäisten lyöntien tulleen seurusteluaikoina, kun he olivat nuoria. Kukaan meistä ei tiennyt väkivallasta. Päinvastoin ihailimme perhettä, jossa kaikki oli hyvin. Jossa kaikki oli huonosti.

Riina-Maria Metso, Miksi se ei vain lähde?

Atena 2018

s. 207