Syvän veden pimeydessä pienen uinujan silmät rävähtivät auki ja hirveä, musta huuto kuohui sen sisuksista.
Sejtas oli herännyt.
Hannele Lampelan Talventaian tarinoita-sarjan aloittaa jännittävä varhaisnuorille suunnattu fantasiakirja Lumikuningattaren lumous. Kirjan päähenkilö oli 12-vuotias Greta, joka asui vanhempiensa ja pikkuveljensä kanssa. Perhe muutti usein eri paikkakunnille, joten aina kun Greta ehti melkein tutustua koulukavereihinsa, vanhemmat ilmoittivat uudesta muutosta. Tämän lisäksi Gretan mieltä painoi jäytävä salaisuus.
”Arvoisat ylijäsenet, hyväksyttekö te joukkoonne Greta Astrid Kathleen Mellorin, joka koettaa onneaan ja mahdollisesti pyrkii jäseneksi tämän kolmen viikon koulutuksen jälkeen…”
”Onko tämä se, jonka pikkuveli on ryöstetty?”
Greta oli huomannut pikkuveljensä kadonneen, ja etsiessään Kaita hän saapui Talventaika nimiseen paikkaan. Ja pian hän huomasi asuvansa siellä, ja oli saanut jo hyvän ystävän, jota ei ollut aiemmin tapahtunut. Kirjan mukana käsitellään koskettavia asioita. Se, että joutuu elämään ilman ystävää, voi olla todella surullista. Lisäksi kadonnut pikkuveli kaiversi Gretan mieltä. Hän halusi pikimmin päästä etsimään Kaita. Talventaian kylästä oli mahdollisuus lähteä etsintämatkalle vasta koulutuksen jälkeen.
Arvoisa jäsenehdokas,
otathan oppitunneille mukaasi:
- Sulkakynän
- Mielikuvitusta
- Hämärnotkon salaisuuksia
- Punaiset tanssikengät
- Lakritsanauhaa
Eriskummallisia opettajia, hassuja kyläkauppoja, kummallisia pikkuotuksia, fantasiaolentoja, taianomaisia tapahtumia, noituutta vai taikuutta vai unta? Näiden teemojen mukana on kiva matkata Talventaian tarinoiden matkassa, joista ensimmäisenä vuorossa oli Lumikuningattaren lumous. Kirjassa on jotain vanhaa ja jotain uutta, mutta uskon, että Talventaika lumoaa lukijansa.
Hannele Lampela, Lumikuningattaren lumous
Otava 2020
s. 256
Varhaisnuoret
Talventaian tarinoita 1
Minulla on tämä juuri kesken, mutta jotenkin en tiedä, kuinka suhtautua. Toisaalta kirja on lumoava, toisaalta siinä on hämäävän paljon lainattua...
VastaaPoistaMinäkin olin alussa samaa mieltä siinä, että nyt taitaa olla liikaa lainattuja juttuja, mutta sitten päättelin, että niitä on niin paljon, että ne ovat tämän kirjasarjan pääteema, vanhat tarinat, jotka on muokattu ja uudistettu ja yhdistetty uudeksi sarjaksi.
PoistaKirjan lopussa olisi ollut hyvä mainita mistä tarinoista oli saatu inspiraatioita kirjan tariaan.
Löysin lainauksia Harry Potterista, Jääkuningattaresta, Tirlittanista,
Narniasta jne.
Mutta kyllä siinä oli uuttakin.