Sanoin äänellä, jossa omat korvani erottivat vilpitöntä ihmetystä: ”Te työnsitte hänet alas. Te murhasitte hänet.”
Brittiläisen dekkaristin Phyllis Dorothy Jamesin novellikirja Kuolema joulupäivänä on sopivan rentouttava jouludekkari näin joulun alla. Rikoksista voi lukea viihdyttäviä tarinoita, mutta oikeassa elämässä ne ovat kurjia ja pilaavat ihmisten elämät, sekä rikollisten että rikoksen kohteeksi joutuneiden elämät. Kirjassa on kuusi novellia ja jokaisessa tapahtuu rikos.
Ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Jojo, päähenkilö muisteli vanhuksena omaa nuoruusaikaansa, jolloin joutui joka jouluksi isoäitinsä luokse joulun viettoon. Eräs joulu jäi mieleen erään ikävän tapahtuman vuoksi.
Tiedän kyllä, mitä uneni tarkoittaa. Olen lukenut vaikka mitä syyllisyyden psykologiasta. Sen jälkeen, kun menetin Elsien, olen elänyt vain kirjojen kautta. Niistä ei kuitenkaan ole apua. Enkä enää tiedä, kuka olen.
Seuraava tarina oli nimeltään Uhri. Tarinassa oli kaunis nainen, joka pyrki kuuluisuuteen menestyvien miesten kautta. Taakse jäivät katkerat ja kuolleet exät.
Kolmannen tarinan enteilevä nimi oli Joulupukkimurha. Kirjan päähenkilö oli dekkaristi. Häneltä kysyttiin aina haastatteluissa, että oletteko olleet tekemisissä oikean murhan kanssa? Hän valehteli joka kerta.
Olen lukenut aiemmin P.D. Jamesin dekkarin Totuus ja toiveet (1989), jonka pääteema oli ydinvoima. Ydinvoima on asia, joka pelottaa minua oikeasti, sillä olemme nähneet mitä ydinvoimalaonnettomuuksista voi seurata. Myös jätteiden sijoittaminen on ongelmallista, sillä ne säteilevät vielä satojen vuosien päästä. Kaikki tietävät mitä seurauksia säteilyistä on.
Jälleen voin toistaa sen, että Kuolema joulupäivänä sopii englantilaisesta elämänmenosta pitäville lukijoille. Kirjasta löytyy sekä kartanoelämää että työttömyyttä ja köyhyydessä elävän kuvausta. Kenestä sitten tulee eri olosuhteissa rikollinen, se kannattaa ottaa selville tämän jouluisen suklaakantisen kirjan sivuilta. Kuusi tarinaa, kuusi rikollista.
P.D. James, Kuolema joulupäivänä
suom. Jaakko Kankaanpää
Otava, Seven 2019
s. 185
Sleep no more: six murderous tales 2017
Dekkarinovellikirja
P.D. James: Totuus ja toiveet
P. D. Jamesia ei olekaan tullut luettua. Kiitos kirjavinkistä!
VastaaPoistaJames kirjoittaa Christien tapaan rikoksista, jotka ratkeavat teekupillisen ääressä.
PoistaP.D. James osaa asiansa ja viihdyttämisen taidon.
VastaaPoistaLukukokemus on kuin poimisi tarkkaan valittuaan yhden kansikuvan houkuttelevista konvehdeista per luku, antaisi sen hissuksiin sulaa kielenpäällä ja tuottaa oman, uuden maku- ja lukuyllätyksensä. Makoisa kooste & tiptop teos! Kuin myös varhaisempi Mistelimurha.
Kiitos Takkutukka :)
PoistaSuklaatit maistuu joulun aikaan ja muulloinkin, samoin dekkarit. Novellidekkarit virkistivät kummasti. En mene vannomaan, mutta luulenpa, että lukemani novellidekkarikirjat jäävät yhden käden sormin laskettaviksi ainakin blogiaikana. Kyllä näitä vaan lukee ihan mielellään.
Mistelimurha kuulostaa heti luettavalta dekkarilta.
Olen lukenut Mistelimuhan ja pidin siitä. Kuolema joulupäivänä vaikuttaa samantapaiselta.
VastaaPoistaTuo Mistelimurha pitää laittaa muistiin. Ehkäpä ensi joulun alla mistelin alla tapahtuu...
PoistaKirjat & suklaa, yes 🧡 Phyllis Dorothy, ah, siitäkös P.D. tulee, en ole koskaan edes ajatellut. P.D. James on vain ollut itsestään selvästi se mikä se on 😀 Kiva ajatus lukea dekkareita novelleina. En muista milloin viimeksi olen sen tehnyt. Ei tule mieleen kuin joku Agatha Christien Poirotin tapausten kokoelma.
VastaaPoistaKiitos Rita :)
PoistaNovellidekkarit käyvät silloin, kun mikään ei oikein innosta lukemaan. Lyhyt versio romaanista ilman koukeroita ja rönsyjä.
Christien Poirotin tapausten kokoelma alkoi heti kiinnostamaan. Kiitos lukuvinkistä.
Mai, minulla on P.D.Jamesin signeeraus siihen ydinvoimakirjaan ja johonkin toiseenkin. Se ydinvoimadekkari filmattiin ja se oli niin super. En ikinä unohda filmistä sitä ydinvoimalan johtajaa ja kirjasta en ikinä sen naisen lenkkareita rannalla, joissa hän juoksi ja keltaiset ampparit olivat kuviona, jos oiken muistan. Se on minusta P.D.Jamesin paras ikinä ja onneksi omistan sen♥
VastaaPoistaKiitos Leena kommentista :)
PoistaP.D. Jamesin nimikirjoitus olisi hieno saada Totuus ja toiveet dekkariin. Se nimittäin löytyy omasta hyllystä ja olen lukenut sen ainakin kaksi kertaa. Se ydinvoimateema on kova sana. Hienoa, että kirjailija otti kantaa ydinvoimaan. Hänkin huomasi, että ihmisiä ei juuri kiinnosta koko ydinvoima ja sen aiheuttamat tuhot. Kiva kuulla, että siitä on tehty elokuva.
Sattuipa sopivasti tämä postaus, sillä kyseinen kirja odottaa jo lukemistaan kirjastopinossani :D Luen sen varmaankin seuraavaksi, kunhan olen saanut edellisen jouluisen kirjan luettua. En ole aiemmin lukenut P. D. Jamesilta mitään, joten hieman arvelluttaa tietenkin, että onko tämä jouluinen kuuden lyhyemmän tarinan kokoelma hyvä kirja aloittaa. Mutta kiitos tästä arviosta! :)
VastaaPoistaKiitos Miljatski :)
PoistaTulen katsomaan mitä tykkäsit kirjasta, kun postaat siitä.