Mutta mutta mutta.
On ihmisiä joita ei
saa millään ilveellä täysin puhtaaksi. Kun huokoset sulkeutuvat kylpemisen
jälkeen viileässä, syvälle on kaikesta huolimatta jäänyt pieni lian siemen,
joka voi kasvaa isommaksi kuin helmi simpukassa. Tässä tapauksessa siis
paskahelmi. Silti yritetään, Betinka – Tina – Tinka ja muut ennen häntä.
Sukupolvi toisensa jälkeen on seissyt saunassa kuuraamassa itsensä ja
läheisensä puhtaaksi, työviikon jälkeen, ennen rakastavaisten tapaamista, ennen
kuolemaa.
Suomenruotsalaisen Sabine Forsblomin kirja Betinka kertoo yläasteikäisestä
Bettinasta, joka kokee ensimmäisen seksikokemuksen, ja kokee sen jälkeen kauhua ja
halua. Kauhua siksi, että poika oli hänen parhaan ystävänsä poikakaveri ja
halua, koska hän oli rakastunut poikaan koko nuoren ihmisen sydämestä. Nuorena
elämä on hyvin mustavalkoista, ja Sabine Forsblom on onnistunut luomaan hyvin
mustavalkoisen, jopa paikoitellen musta-harmaan teoksen Betinkan elämästä.
Elämä on hyvin ikävää, opiskelu kamalaa, vanhemmat ikäviä ihmisiä, kaverit
omituisia, kaikesta on tullut pakkoa pakkopaidassa.
Betinka kulkee kaveriporukan mukana tansseissa ja juo, koska
kaveriporukka juo. Huumeet hän jättää ulkopuolelle, vaikka niitäkin olisi
helpolla saatavissa. Tytöillä on tyttöjen ongelmat, paino-ongelmat,
ulkonäköongelmat, maine ts. onko huora vai ei, neitsyys, ehkäisy, abortti, kotiolot,
kaverit, juominen, krapula, kiusaaminen. Poikien ongelmat ovat vähäisempiä ja riittää kunhan
ei ole homo. Kirjan tarina paneutuu 70-luvun nuorison elämään täydellä
volyymilla Hurriganesien tahdissa: Get on!
Betinkan mukana kuljetaan alaikäisenä ravintolassa, koetaan
kaikenlaista ikävää poikien taholta, jopa raiskauksia. Koulua katsotaan nuorten
silmillä ja kirjassa nousee esille opettajien kiusaaminen ja opetuksen
häiritseminen, ylipäätään kouluinstituution vihaaminen. Mietin, että kokeeko
tämän päivän nuoriso samanlaista vihaa opetusta ja koulua kohtaan kuin kirjan
nuoret kokevat? Koulun nuoret olivat jakaantuneet pinkoihin ja kouluvastaisiin nuoriin,
onkohan tänä päivänä samanlainen jako käynnissä?
Kirja herättää tosi paljon mietteitä nuorten elämästä esim.
runsas bilettäminen ja päihteiden käyttö sekä tyttöjen kokemus siitä, että
pojille on pakko antaa, jos he haluavat. Onkohan tänä päivänä sama tilanne
yläasteikäisillä tytöillä, toivon, että ei. Toivottavasti tänä päivänä homous
ei ole hakkaamisen aihe, kuten kirjan tarinassa. Kirja puhuttelee monelta eri näkökantilta
teemoja: perheet, ystävyydet, sukupuolisuudet, seksikokemukset, päihteet,
pukeutuminen, eri kokeilut, koulu, tulevaisuus. Kirja on vahva kannanotto
menneisyyden nuorten elämään, nuorten, jotka tänä päivänä ovat yli viidenkymmenen,
mutta eivät unohda koskaan noita karuja, mutta hellyttäviä nuoruuspäiviä.
Hän aikoo täyttää
tytön, niin että se toinen laimenee ja katoaa, se paskiainen jonka perässä
kaikki juoksevat, joka aina pääsee kuin koira veräjästä ja josta kukaan ei
koskaan juorua. Kitaraa soittava Hellreiser, että voikin olla paska
musiikkimaku. Nyt ne molemmat saavat mitä ansaitsevat. Sillä täällä määrää nyt
hän.
Sabine Forsblom, Betinka ****
Suom. Helene Bützow ja Laura Kulmala
S&S 2018
s. 222
Hyviä kysymyksiä.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että tytöillä on nykyään vapaampaa kuin ennen. He voivat olla hyväksytysti useammanlaisia. Pojantyttären elämä näyttää ainakin hyvin omavalintaiselta.
Koulua ei ehkä niin intohimoisesti vihata, mutta se ei ole myöskään niin tärkeässä asemassa kaikkien nuorten elämässä.
Nämä ovat kyllä minulla hyvin mutu-heittoja.
Kiitos Marjatta <3
PoistaMinäkin luulen, että sekä tytöt että pojat voivat olla nykyään vapaampia kuin ennen. Olen välillä peruskoulun puolella opettajana ja minusta nuoret vaikuttavat välillä hyvin itsevarmoilta tänä päivänä. Esim. he laulavat mielellään luokan edessä, jos saavat itse valita laulut.
Pidin tästä tosi paljon. Itse asiassa innostuin tästä kirjasta jo, kun kirjailija puhui siitä. YA:ta tämä ei mielestäni ole ja samaa sanoi muistaakseni myös kirjailija. Erityisesti viehätti se, miten tässä luokka-aspekti on mukana ja samalla tulee esiin, että kaikki suomenruotsalaiset eivät olet kultalusikkapossuja.
VastaaPoistaTosi kiva, että saatiin tämä suomeksi, vaikka sarjan aiempia teoksia ei suomennettu olekaan. Hyvin toimii myös itsenäisenä romaanina.
Minusta tämä on vahvasti YA-kirja, sillä nuorten kirjaksi tämä on liian synkkä, liian musta-harmaa, liikaa kaikkea negatiivista. Tietysti riippuu lukijasta, miten kokenut lukija on, miten ottaa vastaan kirjan sanoman.
PoistaKirjan lopussa yläasteikäinen päähenkilö on yliopisto-opiskelija ja sama mustuus jatkuu.
Luokka-aspektikin oli jaettu vain kahteen luokkaan, eli sekin korosti tämän romaanin teemoja.