Rosmariini istui
tuvan penkillä ja katseli ulos hämärään aamuun jääkukkien koristamasta
ikkunasta, johon pieni nykerönenä oli sulattanut monta tirkistysaukkoa. Koko
muu tonttuperhe oli tipotiessään. Isä oli ahkeroimassa Joulupukin pajassa ja
äiti noutamassa aamumaitoa. Isot tonttutytöt Minttu, Neilikka, Muskotti,
Salvia, Timjami, Kaneli, Kamomilla ja Vanilja olivat matkalla kouluun, ja pieni
tonttupoika Lipstikka nukkui.
Joulunaikaan kuuluvat joulusta kertovat kirjat. Herttaisen
Rosmariinin ja joulun taian on kirjoittanut Sirkka Knuutila ja kirjaan sopivat
satumaiset kuvat on kuvittanut Taru Castrén. Kuvissa on paljon lunta,
pakkasta ja puut ovat paksun lumen peitossa. Lumiset pakkasjoulut alkavat
olla nykyisin harvinaisia Suomessa, onneksi koko Suomi sai lumipeitteen jouluksi. Lumesta ja kylmyydestä on kuitenkin ihana katsella
kuvituksia, enkä yhtään ihmettele, että turistit saapuvat joulunaikaan sankoin
joukoin lappiin katselemaan valkeaa joulua.
Rosmariinin tonttuperhe on oikea suurperhe, sillä
tonttulapsia on kymmenen. Rosmariini on perheen toiseksi nuorin tonttu ja on
päivät kotosalla äidin ja Lipstikan kanssa. Kirjan kappaleet on jaettu 24
päivään, joten kirja sopii luettavaksi kappale kerrallaan joulua odotellessa. Ensimmäisessä kappaleessa Rosmariini kertoo äidilleen, miten muut ilkkuivat hänen nimestään Ruunarinteen
mäessä.
Toisena päivänä Rosmariinin mieleen tulee noitanainen, joka
asuu Pahakurussa tunturimökissään.
Kolmantena päivänä puhutaan nimittelystä ja miten ikävää se on. Pienten
tonttujen on pysyteltävä sisällä, koska noita-akka on nähty lähistöllä. Mutta
niinhän siinä sitten käy, että noita-akka ilmestyy heidän kotiinsa, kun
vanhemmat eivät ole paikalla ja nappaa pikkutontut mukaansa.
Tonttulasten hauska seikkailu johtaa pakomatkaan ja
turvapaikkaan, no en kerro missä, vaan voit lukea sen kirjasta. Sadun
seikkailuissa noita-akan lisäksi löytyy joulupukki, Pyrykuningatar ja kadonnut
joulun taika. Satumaisia lukuhetkiä Rosmariinin seurassa.
Sirkka Knuutila, Rosmariini
ja joulun taika
Kuvitus Taru Castrén
Kolibri 2007
s. 37
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti