Aurinko oli vieläkin korkealla, se paistoi suoraan rouva Müllerin pöydälle, kirjoille ja kansioille. Hän pyyhki pölyjä hetken, lopetti kun pientä kimaltavaa nöhtää oli ikkunasta tuleva valon särmä täynnä. Hän laski rätin myttyyn pöydälle ja istahti.
Eeva Joenpellon (1921-2004) teos Tuomari Müller, hieno mies voitti vuoden 1994 Finlandia-palkinnon. Eeva Joenpelto on käyttänyt myös kirjailijanimiä Eeva Helle ja Eeva Autere. Eeva Joenpeltoa on pidetty vahvojen naisten kuvaajana, ja sellainen nainen oli myös tuomari Müllerin toinen vaimo, Meeri.
Sitten olivat alkaneet tulla koirat. Epäluulot, pelot ja kauhut olivat katselleet häntä eläinten väsymättömistä silmistä. Ne olivat olleet siinä. Eivät pahantahtoisina, läsnä vain. Hän oli alkanut itkeskellä. Hän oli tiennyt, ettei hänestä ollut siinä pikkukaupungissa kukaan pitänyt. Mutta entä kun siellä oli tehty Göstalle niin paljon pahaa?
Tuomari Müller ei ollut halunnut mennä poliitikkojen peleihin mukaan, joten hänen uransa pankinjohtajana ja seurakunnan talouspäällikkönä oli mustamaalattu. Poliitikot pääsivät ottamaan lahjuksia toinen toisiltaan. Vuosikausia jatkui sama homma. Tuomari Müllerin sydän ei kestänyt murhetta tyttären kuolemasta, eikä sitä, että poliitikot puukottivat kuvainnollisesti häntä selkään. Rehellinen mies kuoli varhain ja Meeristä tuli leski.
Eeva Joenpelto otti hienolla teoksellaan kantaa kuntien ja pikkukaupunkien poliitikan tekoon, joka oli muuttunut inhottavaksi sisäpiirikaupanteoksi. Poliitikot ottivat oman osansa lahjuksista. Taitaapa se lahjusten otto olla nykypäivääkin, kun seuraa, miten jotkut joutuvat jopa käymään oikeudenkäyntejä siitä, että ovat ottaneet lahjuksia, vaikka se on kiellettyä Suomessa.
Upea kirja, joka on kestänyt hyvin aikaansa. Pidin kovasti tuomarin lapsuuden kuvauksista. Sain kirjan äidiltä joululahjaksi nuorena. Silloin en ymmärtänyt vielä kirjailijan kirjoja, joita lapsuuskotonani oli pitkä rivi kirjahyllyssä. Luin siihen aikaan etupäässä kauhua ja trillereitä.
Eeva Joenpellon teos Tuomari Müller, hieno mies on tarkkanäköinen ja rohkea yhteiskunnallinen vaikuttajateos.
Eeva Joenpelto, Tuomari Müller, hieno mies
Wsoy 1994 kuudes painos
s. 441
Finlandia-palkinto 1994
Tätä Joenpellon kirjaa en ole lukenut, vaikka se on Finlandia-voittaja. Pieneltä paikkakunnalta kotoisin olevana saattaisin tunnistaa kuvaamiasi asioita.
VastaaPoistaAika ikävää suhmurointia poliitiikassa. Sellaistahan se on ollut. Suosittelen kirjaa. Joenpelto on taitava ihmiskuvaaja.
PoistaJoenpelto on kelpo kirjailija ja oli mukava sekä kiintoisaa lukea, että tuomari Müller on välttynyt ajan hampaan nakerrukselta.
VastaaPoistaJoenpellot kuuluivat myös vanhempieni ja eritoten intohimoisen lukija-Tätini ohjelmistoon, jälkimmäisestä muistona on yksi hyllyllinen näitä itsellä. Monta kertaa on osoittautunut oivaksi ja hedelmälliseksi ideaksi uudistaa lukukokemus kertyneillä kokemuslisillä varustettuna ikäänkuin uusin silmin:)
Ohoh sinä olet saanut perinnöksi Joenpellon kirjoja. Minä annoin äidin kirjat eräälle vanhemmalle lukijalle, joka on nauttinut kirjojen maailmasta pitkään.
PoistaLuin kyllä tämänkin kirjan, mutta en ymmärtänyt. Nyt on jo kertynyt tuota ymmärrystä politiikastakin ja miten pieleen se voi mennä. Siitähän se Joenpeltokin kirjoittaa tässä kirjassa.