Miksi jotkut ihmiset ovat sotkuisia? Vaikka he kuinka yrittäisivät ryhdistäytyä, pikkuhiljaa kaaos aina valtaa heidän kotinsa, työpöytänsä ja mielensä. Onko sotkuinen ihminen tuomittu elämään sotkunsa keskellä? (Takakansi)
Einat Tsarfatin omakohtainen sarjakuvakirja sotkuisesta ihmisestä riemastuttaa ja laittaa kyllä ajattelemaan omia siivo/sotku-käytäntöjä. En voi sanoa, että olisin itsekään siisteyden perikuva, mutta äiti yritti parhaansa siisteyskasvatuksessa, ja olen tyytyväinen siihen mitä olen.
Pystyn elämään, jos on pölyistä ja koirankarvoja ja koirien lelut vinksin vonksin. En tarvitse joka viikkoista suursiivouspäivää. Nuorempana olin innokkaampi siivoamaan. Luulen, että nelikymppisenä tuli stoppi siihen hommaan. Oliskohan kyseessä hormoonimuutos. Luen ennemmin kuin siivoan.
Tuon yllä olevan kuvan vessapaperijuttu nauratti minua kovasti. Toisinaan vessapaperia on tosiaankin lähdettävä saman tien ostamaan, kun viimeistä paperia viedään. Voin sanoa, että suodatinpaperia ei myöskään meinaa millään muistaa ostaa. Oliskohan ennemmin kyse muistista? Mitä sinä et muista ostaa kaupasta?
Tähän liittyy sitten se, että siistit ihmiset tekevät kauppalistoja, joten he eivät koskaan unohda mitään. Teen kyllä listoja, mutta harvemmin kauppalistoja. Ehkä alan tekemään niitä. Joskus kerron miehelle, että mikä on loppunut, ja hän pistää kauppalistan ylös kännykkään. Nyt on hauskempaa, kun kierrämme ympäri isoa markettia, ja yritämme muistella, että mitä piti ostaa. Yleensä kassalla tulee mieleen, että käsisaippua on loppu. No käytetään suihkusaippuaa vielä seuraavaan kauppareissuun asti.
Se, että ei ole supersiisti ja järjestelmällinen ihminen, niin kasvattaa luovuutta. Kun ei ole jotain, niin sitten on selvittävä ilman ja keksittävä jotain muuta tilalle. Käsisaippuaa on ostettava viimeistään siinä vaiheessa, kun suihkusaippua on loppu.
Tämän kirjan tarkoitus ei ole tehdä sinusta siistiä ihmistä. Tarkoitus on vain helpottaa elämääsi sotkuisena ihmisenä. Ja osoittaa, että kaiken sen ajan, jonka hukkaamme yrityksiin olla siistimpiä, voisi käyttää paremminkin.
Yllä oleva teksti on mielestäni todella järkevää ajattelua ja kiteyttää sen, minkä olen itse ajat sitten ymmärtänyt, että ei minusta tule millään yhtä siistiä kuin äitini. Olen syntynyt sotkuisemmaksi ja laiskemmaksi siivoajaksi. Olemme mieheni kanssa aika samanlaisia eläjiä, ja koirat voivat nukkua meidän kanssa samassa sängyssä. Näillä sotkuilla mennään.
Einat Tsarfatin sarjakuvakirja Mikä sotku on huumorintajuinen opas sotkuiselle ihmiselle.
Einat Tsarfati, Mikä sotku - Opas sotkuiselle ihmiselle
Kuvitus Einat Tsarfati
Hertta 2023
s. 224
Sarjakuvakirja
suom. Annette Appel
Mielenkiintoinen aihe ja hyvä, humoristinen ote siihen!
VastaaPoistaValitsemiesi kuvien perusteella kuvitus näyttää todella hauskalta.
Meillä ei ole niin siistiä kuin toivoisin. Tavoitteeseen pyrin myös karsimalla tavaraa. Muuten olen minäkin samaa mieltä vanhan sanonnan kanssa: Parempi pöly hyllyssä kuin aivoissa.
Tuo vanha sananlaku on hyvä kiteytys koko sotkukirjalle. Sotkuja ei kannata ottaa niin vakavasti, jos pystyy asumaan niiden kanssa.
PoistaMinäkin olen hyvä karsimaan tavaraa. Loppujen lopuksi tavaraa tarvitaan tosi vähän. Olen aiemminkin kertonut siitä, että olemme mieheni kanssa siivonneet hänen saaressa sijaitsevaa kotitaloaan, jossa ei ollut karsittu tavaraa 1940-luvulta lähtien. Eli vintillä oli tavaraa katosta lattiaan. Vanhat lehdet, rikkinäiset huonekalut , telkkarit ja muut kodinkoneet, matot jne. Iso työ, mutta tulipa tehtyä.
Täällä on hieman samanlainen tilanne, valitettavasti vain ei mitään kiinnostavan vanhaa 1940- tai 1950-luvuilta. :)
PoistaHuippukiinnostava aihe, jota aina silloin tällöin pohdin. Itse olen järjestelmällinen ja siisteyttä rakastava. ☘️ Äsken kirpparilla käydessämmekin huomasin oikovani paria tavaraa siellä hyllyillä 😀 Mielihyvin panin merkille että miehenikin siirsi jonkun tavaran oikeaan paikkaansa.
VastaaPoistaOlen huomannut blogikuvistasi, että olet siisti ja järjestelmällinen ihminen. Itse voisin jäädä kirppareilla kirjahyllyn ääreen järjestämään kirjat paikoilleen, mutta olen sen verran järkiintynyt, että siinä ei ole mitään järkeä. Seuraava tulee ja pistää kirjat miten sattuu.
PoistaTämä kirja on ehdottomasti saatava käsiin....
VastaaPoistaMinä olen aina ollut paljon parempi sotkemaan kuin siivoamaan!
Itseasiassa rakastan sotkemista - ja koska se on niin kivaa ja terapeuttista, niin en pyri siitä edes pois. Siivoamista puolestaan opin inhoamaan jo varsin nuorena - kodissani viikkosiivous oli todella tärkeä arvo.... äitini rakastaa yhä siivoamista ja toki ajatteli vain parastani, kun yritti opettaa minua arvostamaan myös siisteyttä... olin kuitenkin geeniristeymä... ädinäiti rakasti silppuamista/sotkemista ja hänen vaikutusmaailma houkutteli minua enemmän.... loi identiteettini. Näillä mennään yhä, sulassa lämminhenkisessä sovussa äidin kera onnellisina molemmat siitä, että tiedämme kumpikin mistä pidämme ja pyrimme tekemään sitä enemmän päivissämme, kuin sitä mistä emme pidä!! Mutta tuo kirja on saatava... ellei se sitten vaan ole opas oppia siistimmäksi - onko?
Ei ole opas siistimmäksi, vaan on kirjailijan omakohtainen sarkakuvakirja miten elää sotkuineen päivineen. Hyvin hauska kirja.
PoistaItsekin olen todella siistin äidin tytär. Meilläkin oli viikkosiivouspäivät. Minulle kuului alkuun pölyjen pyyhkiminen ja sitten olohuoneen joka viikkoinen siivous. Tietysti oma huone piti siivota, mutta äiti kävi aina parantelemassa siivousta.
Tämä vaikuttaa hauskalta, helpotusta elämään tuovalta ja hilpeästi kuvitetulta teokselta!
VastaaPoistaTunnustan: teen kyllä viikottaiset kauppalistat ja aika ajoin lähtee tavaraakin kierrätykseen, kun inspiraatio iskee, mutta muutoin yritän pitää mielessä hyvän ystäväni sanonnan: "Turha tarkkuus on taiteellista kypsymättömyyttä"...
PS. Jep: koissuvieraat saavat kuorsailla jalkopäässä päikkärinsä:)
Meillä kävi siivousfirmasta nuori energinen ihminen tekemässä tarjouksen. Kävi asunnon läpi ja kertoi mitä siivotaan kerran kuukaudessa. No huh huh.
PoistaMeille riittää, kun itse siivotaan. Villakoirat voi kerätä helpommin käteen ja viedä roskikseen, kun sille päälle sattuu.
Tämän voisin antaa miehelleni. :D Tosin häntä eivät sotkut häiritse, joten tuskin jaksaisi tätä lukea. Itse olen järjestelmällinen ihminen: palautan käyttämäni tavarat heti paikoilleen eikä se vie sen enemmän aikaa kuin jättää ne jonnekin paikkaan X josta niitä pitää sitten etsiä (siihen vasta aikaa kuluukin). Minä nyt vain olen sellainen. Mitään suursiivouksia en jaksa viikoittain tehdä, mutta likaisuudesta en tykkää. Ällöttää, jos sukkiin tarttuu jotain skeidaa lattioilta.
VastaaPoistaEn tee kauppalistoja, en ikinä. Muistan kyllä silti, mitä tarvitsen ja jos satunkin unohtamaan, olen ilman tai keksin jotain muuta. En allekirjoita tuota, että sotkuisuus automaattisesti luovuutta kasvattaisi. Ei ainakaan sen enempää kuin yrittää olla luova saadakseen toisen osapuolen olemaan vähemmän sotkuinen. Et arvaakaan, millaisia ratkaisuja olen ehitellyt, ettei miehestä lähtisi niin paljon sotkua (ja siis sellaisia ratkaisuja, jotka ovat niin simppeleitä ja loogisia, että voisi kuvitella niiden tapahtuvan automaatiolla – en siis yritä muuttaa miestäni). Enkä todellakaan ole supersiisti, mutta mieheni pyrkiytyy automaattisesti olemaan supersotkuinen. Joku kompromissi olisi kiva :D
Hauskaa, että pärjäätte kuitenkin yhdessä. ;)
PoistaMieheni on välillä supersotkuinen ja välillä supersiisti. Itsekin kannatan tuota, että tavarat ovat paikoillaan ja laitetaan takaisin paikoilleen, mutta miehelleni se on vaikeaa. Alan epäillä jopa, että hänelläkin olisi alkavaa muistisairautta, kuten on siskoillaan. Hänellä on hukassa miltei päivittäin kännykkää ja avaimia jne. Toisinaan haemme hänen lippiksiä ja pipoja. Ne jäävät yleensä kyläpaikkoihin.
Miestäni ärsyttää sitten minun kirjapinoni, jotka kaikesta huolimatta kasvavat aina vain.
Tämä on kyllä kiva sarjakuvakirja, ja ainakin osittain miehenikin luki sen. Itse nauraa hihittelin kaikenlaisia oivalluksia itsekseni.
Oon aina ollu suht siisti ja järjestelmällinen ihminen. Toki on aina jotain kohtia, kuten ikkunanpesu, jotka ei vaan lähe ja pystyn ihan hyvin elämään vuosia ilman ikkunanpesua. :D Sitten taas ostoslistan teen kyllä aina, ellei oo ku tyyliin kaks asiaa, mitkä pitää muistaa ostaa. Tavarat palautan aina sinne, mistä otankin, joten sellainen yleissiivo yleensä pysyy hyvin. Varsinkin ku puoliso on siinä samanlainen ku minä. No, tän sarjakuvan haluan kyllä lukea! Tullu nähtyä niin kaikenlaisia siivoja ihmisillä.
VastaaPoistaKomppaan tuota ikkunanpesua, mikä on aina yhtä inhottavaa, mutta joka vuosi sen teen. Mieheni lupasi kerran tehdä sen, kun minulla oli käsi kipsissä. Kun hän oli pessyt keittiön ikkunan, hän kysyi, että miten minä olen jaksanut pestä kaikki ikkunat ja siihen se sitten jäi. Pesin ikkunat, kun käsi parani. :)
PoistaOlishan se tietysti kiva, jos olisin perinyt äitini siivousgeenit, mutta elämä koirien kanssa on helpompaa, kun ei ole turhan tarkka. Koirankarvoja on joka paikassa. Tassut ovat tietysti likaiset ja sitä myöten eteinen likainen joka päivä. Matot ovat aina likaiset. Mutta se ihana rakkaus ja iloisuus on joka päivästä koirien kanssa. Näillä sotkuilla ja koirankarvoilla tassutellaan. :)
Lue ihmeessä tämä hauska sarjakuvakirja :)
Robotti-imuri olisi kova sana. Semmoinen joka pyyhkii samalla liat pois.
Poista