lauantai 14. joulukuuta 2019

Heidi Silvan: Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos



Pahojen aavistusten vallassa kurkistan laukkuuni, jossa limekantinen kirjoitusvihkoni on, ja tutkin laukun sivutaskun, jossa säilytän muistitikkuani. Lisätkää tähän kohtaan dramaattinen musiikinpätkä, koska… No, te arvaatte. Sivutasku on tyhjä, ja tikku on poissa.

Oululaisen äidinkielenopettajan Heidi Silvanin nuortenkirjan päähenkilö on 13v. Tytti. Kirjan nimi on Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos. Tytti on aina harrastanut kirjoittamista. Ja sen ovat panneet muutkin huomioon, kuten kaikki koulun oppilaat. Kirjan aloitussivuilta pyörähtää käyntiin kiusaamisepisodi, joka Tytistä oli todella kiusallista. Hän ei edes alkuun ollut varma, että oliko kyseessä oikea kiusaamistapaus, vai vain joidenkin poikien halu pelleillä. Varsinkin, kun yksi pojista oli aika söpö. Sopisi hyvin Tytin kirjoittaman kirjan ihastuksen rooliin. Kirja oli salapoliisiromaani, joka eräänä aamuna päätyi aamunavaukseen luettavaksi ilman Tytin lupaa.

Aionko olla loppuelämäni ilman unta, koska tekstini on päätynyt suuren yleisön tietoisuuteen? En tietenkään. Tavallaan olen nyt julkaissut kirjailija; minun on pakko ajatella niin. Ja vaikka sydämeni on yhä mytyssä eikä oikealla paikallaan rinnassani, päätän teeskennellä seuraavana päivänä koulussa, että minua ei haittaa. Kossu ja Koistinen eivät minua lannista.

Tytin vakaa aikomus olla välittämättä sai vain kiusaajan innostumaan entistä enemmän, ja keksimään lisää kiusaamista. Onneksi Tytti sai pari kaveria, jotka auttoivat häntä, ja olivat hänen puolellaan. Tämä oli vaikeaa Tytille, sillä hän oli tottunut olemaan yksin ilman kavereita. Eikä hän ollut osallistunut somemaailmaankaan, jossa kiusaaminen oli saanut tosi paljon tilaa. Tytin nimellä oli jopa aukaistu facebook-sivu, jossa komeili hänen kuvansa. Näihin ongelmiin eivät hänen ja kavereiden keinot riittäneet. Oli tullut aika pyytää apua aikuisilta.

Kiusaamiskulttuuri on pesiytynyt syvälle koulumaailmaan. Heidi Silvan on lähtenyt rohkeasti kirjoittamaan tarinaa, joka sijoittuu opettajana tuntemaansa koulumaailmaan, ja jossa kiusaaminen on ilkeää ja pahansuopaista koulukaverin kykyyn, ulkonäköön tms. kohdistuvaa pilkantekoa ja mollaamista. Lapset ja nuoret eivät ymmärrä tekojensa seurauksia, jos heidän kanssaan ei puhuta kiusaamisesta ja sen seurauksista. Kiusaamisesta kertovan kirjan lukeminen luokassa, ja kirjan sisällöstä keskusteleminen, ja vielä omista kiusaamiskokemuksista kirjoittaminen avaa ainakin jonkin verran lasten ja nuorten tietoisuutta asiasta. Jos opettaja sanoo, että ei saa kiusata Xxx, se ei riitä. Myös seurauksista on puhuttava. Moni lapsi ja nuori on masentunut kiusaamisen johdosta, eikä halua mennä kouluun. Alkaa sairastelukierre, joka myöhemmin voi johtaa mielenterveysongelmiin, koulusurmiin ja itsemurhiin. Myös kiusaajille on seurauksia kiusaamisesta. Ainakin toivon niin. Jotkut ovat saaneet jopa tuomion, joka minusta on oikein. Mutta onko se oikein, jos kouluissa ja kotona ei puhuta mitään kiusaamisesta ja sen vaikutuksista? Onko se oikein, jos lapselle ei ole opetettu mikä on oikein ja mikä on väärin?

Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa, sillä kiusaaminen näkyy jokaisessa yhteiskunnan portaassa: varhaiskasvatuksessa, kouluissa, kotona, harrastuksissa, työpaikoilla, liikenteessä, politiikassa, lehdissä, tv-ohjelmissa, kirjoissa, somessa jne.?

Tytti Seckelin, vaikka olet kirjan hahmo, olet ihana kirjailijanalku, jolle toivon onnea ja menestystä aloittamallasi uralla.

Heidi Silvan, Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos
Myllylahti 2019
s. 179
varhaisnuoret-nuoret

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti