Sanotaan, että meritiet ovat veteen piirrettyjä maailmanviivoja. Meri merkitsee monille vapautta, mahdollisuuksia. Loputonta jatkuvuutta. Onnea.
Mutta minä tiedän. Minä tiedän, että kaikki pinnan päällä on illuusiota. Kun menee tarpeeksi lähelle, meri näyttää vieraalta. Syvyyksissä mätänevät korallieläinten raajat ja levien murskatut kehrät. Meren alle voi kuolla muullakin kuin yhdellä tavalla.
Petra Rautiaisen Meren muisti kertoi kveeneistä ja 80-luvun Norjan Lapista, joka alkoi herätä öljyn aiheuttamiin vesistötuhoihin ja sitä kautta johtuviin eläimistötuhoihin. Tarinan kertojana toimi Aapa Auruura, joka oli kasvanut Ruijassa Jäämeren rannalla. Hän palasi monen vuoden jälkeen Ruijaan, koska öljy-yhtiö halusi tehdä siellä dokumentin öljynporaamisesta. Hän oli kyseisellä öljy-yhtiöllä töissä. Samalla hän vieraili isoäitinsä eli ämmin luona, joka oli kasvattanut hänet yhdessä Eddan kanssa.
Lapsena ajattelin, että äiti ja ämmi saattoivat olla edellisessä elämässään valaita. Mutta kun katson nyt valaan luurankoa, en voi olla tuntematta inhoa. Minun on käännettävä katseeni pois. Merisuolasta rehevöitynyt ilma saa ihoni kirvelemään.
Arpeani vihloo.
Aapa oli menettänyt äitinsä hyvin pienenä onnettomuudessa, joka oli jäänyt elämään hänen mieleensä ja muuttanut muistoissa muotoaan. Vaikka ihmiset yrittivät kertoa totuuden tapahtumista, hän ei suostunut kuuntelemaan. Aapa ei suostunut uskomaan myöskään ilmastonmuutoksien ja vesistön saastumisen merkityksiin eläimille, kasveille, linnuille jne., vaan yritti tuoda esille, mitä hyvää öljystä onkaan saatu esim. taloudellisesti.
Kun minä tuona päivänä nostin jalkani veneestä, tunsin kuinka meri loiskahti saappaastani sisään. Sinä seisoit siinä ja odotit ihan rauhallisena, että minä pääsin kuivalle maalle. Mitä sinä odotit, mietin. Minun oli tarkoitus kysyä sitä monta kertaa.
Pidin valtavan paljon Petra Rautiaisen esikoiskirjasta Tuhkaan piirretty maa, joka kertoi Pohjois-Suomeen sijoitetuista keskitysleireistä sotien aikana. Saksalaisten poistuessa Suomesta, he polttivat mennessään Lapin asukkaiden asumukset. Kirja nosti esille myös saamelaisten kurjat kokemukset sotien jälkeen, kun heidät yritettiin muuttaa kantaväestöön kuuluviksi kieltämällä heidän oman kielen, kulttuurin, uskonnon jne.
Suorastaan rakastuin Petra Rautiaisen Meren muistiin heti kirjan alusta lähtien. Kirjan teksti suorastaan kaappasi mukaansa ja vei tutkimusalukselle, jossa seurattiin jäiden liikkumista, veden virtaamista, eläimiä, valaita ym. Kirjan henkilöt ja henkilökemiat loivat draaman tuntua vaikuttavan tekstin lomaan. Vaikutuin ja vahvistuin. Ilmastonmuutos tarvitsee vahvoja puolestapuhujia myös kirjallisuudessa. Yhtä vahvoja kuin Petra Rautiainen.
Petra Rautiainen, Meren muisti *****
Otava 2022
s. 207
Norjan Lappi
Kveenit
80-luku
Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa
Tässä on kyllä mielenkiintoinen aihe! En oo lukenu Rautiaisen ekaakaan kirja, mutta molemmat on mulla lukulistalla.
VastaaPoistaSuosittelen. Molemmissa kirjoissa vahva aihepiiri.
PoistaMinulla on vielä Rautiaisen esikoisromaanikin lukematta. Kohtuullisen mielenkiintoiselta kuulostaa tämäkin. :)
VastaaPoistaTässä kirjassa on luonteikas päähenkilö. Ei ihan helpoimmasta päästä. Suorastaan hankala. Suosittelen molempia kirjoja <3
PoistaMeren muisti oli aivan tajuttoman hyvä! Vahva ja vakuuttava ja upeaa kieltä. Ei voi kuin ihailla kirjailijan luovuutta ja taitoa. Bloggausjonossa.
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä kirjasta. Tykkäsin varsinkin päähenkilön ärhäkästä luonteesta. Tottakai parasta oli ilmaston- ja vesistön ja luonnonsuojelun esilletuonti.
PoistaMinullakin on vielä Rautiaisen esikoinenkin lukematta, mutta nämä molemmat kuulostavat kyllä kiinnostavilta. Pitääpä tutustua!
VastaaPoistaSuosittelen molempia kirjoja. Molemmissa käsitellään pohjolaa ja hyvin tärkeitä teemoja.
PoistaTämä osui minuunkin voimalla! Vielä en ole ehtinyt blogata, kun on ollut lukemiskiireitä :)
VastaaPoistaLukemiskiireet ovat mukavia :) Tykkään myös näistä bloggaamishommista. Hieno kirja ja tosi tärkeä aihepiiri.
Poista