Jeongmin ei ollut sen koommin poistunut kodistaan. Hänen muutostaan Kastanjanpiikkikylään oli kulunut vasta yksi vuodenaika.
Korealaisen Yeon Sominin teos Pieni korealainen keramiikkapaja kertoi tarinan kolmikymppisestä Jeongministä ja hänen romahduksestaan, sekä siitä, miten hän vihdoin alkoi parantua. Parantumiseen vaikutti suurelta osin pieni keramiikkapaja, ja henkilöt, jotka tekivät siellä keramiikkaa joko työkseen tai harrastuksekseen.
Jeongminin kuukausien ajan varjelema hiljaisuus oli alkanut säröillä. Säröt eivät kuitenkaan olleet epämiellyttäviä, vaan hyvällä tavalla kevyitä ja vapauttavia, kuin sykkyräinen lankakerä hänen sisällään olisi alkanut purkautua.
Jeongmin sai aikaiseksi lähteä asunnoltaan keramiikkapajalle aluksi kahtena päivänä viikossa. Saven vaivaaminen käsillä ja keramiikkatöiden opettelu toi elämään uutta ajateltavaa synkkien masennuskuukausien jälkeen. Keramiikkapajan ihmisillä oli tapana juoda kahvia ja syödä yhdessä. Sekin oli iso muutos Jeongminin yksinäiseen elämään. Pikkuhiljaa muutokset alkoivat näkyä myös Jeongminin mielialassa. Hän pystyi puhumaan ja kertomaan aiemmasta työstään, jonka vuoksi oli uupunut.
Lämmin meri. Hänen mieleensä palautui pätkiä heidän keskustelustaan sillä myöhäisillan kävelyllä.
Pieni korealainen keramiikkapaja on hyvänmielen kirja huolimatta siitä, että sen päähenkilö oli alussa vakavasti masentunut. Menneisyyden synkkien tapahtumien käsittely, savityöt, ystävystyminen ja lopulta myös ihastuminen loivat kirjaan hyvää mieltä. Sitä hyvää mieltä loi myös kissa, Hoya, joka oli aiemmin elänyt kaduilla. Ihastuttava kirja, jossa oli kiinnostavat henkilöhahmot ja kaunis teksti, ja josta nousi esille korealainen elämäntapa, ruokailu- ym. kulttuuri. Suosittelen.
ps. Keramiikan tekeminen on todella kiva harrastus. Olen yhden talven sitä harrastanut nuoruudessani. Nyt haikailen jälleen savitöiden äärelle.
Yeon Somin, Pieni korealainen keramiikkapaja
Suom. Taru Salminen
Otava 2025
s. 248
Korea
Mielenterveys
Savityöt
Feelgood
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti