Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

Afrikkalaiseen kuumuuteen ja nigerialaiseen elämänmenoon pääsevät lukijat syventymään nigerialaissyntyisen Chimamanda Ngozi Adichien kirjassa Purppuranpunainen hibiskus. Hibiskus eli kiinanruusu on kukka, jota Suomessa kasvatetaan kukkaruukuissa, mutta kirjan henkilöt kasvattivat niitä suurina pensaina omissa puutarhoissaan. Hibiskuksen kukat ovat suuria ja kellomaisia, joista kaksi kaunista esimerkkiä löytyy kirjan kannesta. Kirjan nimi on kaunis ja kukat limittyvät kirjan juoneen luontevasti.

Kirja kertoi nuoren 15v. Kambilin äänellä heidän perhe-elämästään väkivaltaisen ja uskonnollisen isän auktoriteetin alla. Perhe oli nigerialaisen mittapuun mukaan suunnattoman rikas, ja isä lahjoitti suunnattomia summia kirkolle, kouluille ja hyväntekeväisyyteen, mutta Kambili ja veljensä Jaja eläisivät ennemmin köyhyydessä tätinsä luona, kuin pelkäämällä isää kotona. Tädin luona sai nauraa ja puhua, mikä kotona oli kiellettyä, sillä isä oli kieltänyt puhumasta kotiasioista kenellekään. Kambili oli ollut niin kauan hiljaa, että hän puhui jo kuiskaten ja vain kysyttäessä.

Kambilin isä oli Nigeriassa arvostettu henkilö, joka oli taistellut sanomalehtensä välityksellä vapautta ja tasa-arvoa kaikille maan asukkaille. Hänelle oli myönnetty jopa Amnesty Worldin ihmisoikeuspalkinto. Nigeria oli kuitenkin sekasorron vallassa, yliopisto, virastot ja terveyskeskukset lakkoilivat, vain rikkaat saivat kaiken minkä halusivat. Osa nigerialaisista oli lähetyssaarnaajien vaikutuksesta vaihtaneet uskonsa katolisiksi, niin myös Kambilin perhe, mutta isänisä oli isän mielestä pakana, koska ei ollut kristitty, ja pakanat eivät saaneet tulla heillä käymään. Kambili ja Jaja saivat viettää jouluna isänisänsä luona 15min., muu yhteydenpito oli kielletty, josta seurasi ankarat rangaistukset.

Kirja toi esille nuoren tytön kertomana nigerialaista elämänmenoa, jossa suunnaton rikkaus ja köyhyys, väkivaltainen perhe-elämä ja onnellinen perhe-elämä, kristillisyys ja ns. pakanallisuus sekä naisen ja lasten alistettu asema ja miesten auktoriteettiasema kävivät vuoropuhelua keskenään. Väkivalta synnyttää väkivaltaa, niin myös tässä kirjassa. Mitä seurausta isän väkivallasta oli, saa lukija selville syventymällä tämän tunteita koskettavan kirjan sivuille, missä hibiskukset kukkivat runsaina eri väreissään, afrikkalainen ruoka tuoksui ja maistui, kansa lauloi omalla äidinkielellään igbonkielisiä lauluja ja taivaalla polttava aurinko hohkasi kuumuutta, jota valkoisten iho ei kestä.

Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus oli kirjailijan esikoisteos ja se palkittiin Commonwealth Writers Prize – palkinnolla. Suomessa on vuonna 2009 julkaistu myös hänen teoksensa Puolikas keltaista aurinkoa, joka voitti Orange Prizen vuonna 2007 ja joka kuuluu ehdottomasti lukulistalleni, sillä ihastuin tähän afrikkalaiseen elämänmenoon, jota kirjailija kuvaili mieleenpainuvasti.

 

Chimamanda Ngozi Adichie, Purppuranpunainen hibiskus *****
suom. Kristiina Savikurki
Otava 2010
Purple Hibiscus 2003 

Commonwealth Writers Prize

Nigeria