Luin kirjan, jossa oli kaunein lukemani prologi. Kirja on
tietysti rakkausromaani, jossa rakastavaiset tietävät ensisilmäyksellä
rakastavansa toisiaan, mutta maailma on julma ja erottaa heidät. Kirja on
Kroatiassa syntyneen Nataša Dragnić ´n iki-ihana Kanssasi aina (Jeden Tag, jede Stunde 2011, suom. 2012). Kirjan
oikeudet myytiin jo ennen julkaisua yli 20 maahan.
Aina luettuani tällaisen kirjallisen herkkupalan, tiedän
miksi luen kirjoja: etsin ja etsin näitä kauniita sanoja, päähenkilöitä, jotka
tuntuvat niin aidoilta, tarina, vaikka se on traagisuudessaan kerrottu tuhansia
kertoja, mutta joka on tässä kirjassa niin virkistävän erilainen, yhtään sanaa
en vaihtaisi toiseksi, yhtään juonenkäännettä en muuttaisi, sillä kertomus on
kaunis, niin kaunis.
Kirjan päähenkilöt Luka ja Dora tutustuvat toisiinsa
päiväkodissa Kroatiassa, he ovat erottamattomia heti ensikohtaamisesta. Kuusivuotias
Dora muuttaa vanhempineen Pariisiin ja molemmat yrittävät unohtaa ja kasvaa
aikuisiksi. Seuraava kohtaaminen on rakastavaisten kaupungissa Pariisissa, kun
Dora menee katsomaan Lukan taidenäyttelyä. Jälleen he tuntevat rakkautensa
ensikatseesta, mutta Luka lähtee muutaman kuukauden päästä, sillä hän ikävöi
Kroatiaa. Kotona Kroatiassa Luka kohtaa ongelmia, joiden vuoksi hän ei voi
palata Pariisiin, mutta lopulta Dora lähtee etsimään häntä.
Jaksavatko rakastavaiset elää erossa toisistaan, sillä he
eivät pysty rakastamaan ketään toista? Mitä heidän elämällä on merkitystä ilman
rakkautensa läsnäoloa?
Kirja on kerrottu siten, että kappaleet ovat lyhyitä ja joka
toinen kappale kertoo Lukan elämästä ja joka toinen kertoo Doran elämästä, joka
antaa kirjalle toimivan rakenteen, vaikka kirjassa edetään noin viisikymmentä
vuotta. Tarinan sisälle on siroteltu Pablo Nerudan rakkausrunoja, jotka ovat
minun lempirunojani. Haluan vielä mainita, että kirjan loppu on niin mykistävän
kauniisti kirjoitettu, kuin olisin itse ollut pilvenhattarana seuraamassa tarinan
loppuhuipennusta. Kiitos Nataša Dragnić.
Nataša Dragnić, Kanssasi aina *****
suom. Tiina Hakala
Otava 2012
s. 285
Jeden Tag, jede Stunde 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti