Sain uuden suomalaisen suosikkikirjoittajan, kun ihastuin Taina
Latvalan Välimatka – kirjaan (2012).
Jostakin syystä Latvalan pohjanmaanmurteella kirjoitettu tarina sykähdytti
oikein sydänjuuria myöten. Tarinan keskiössä ovat äiti ja tytär, jotka
matkustavat Teneriffalle viettämään äidin 60v. juhlia. Matkalla he saavat olla
kahdestaan ja purkaa asioita, jotka ovat jääneet salaisuuksiksi heidän
välillään. Äiti on aina lapsensa äiti, vaikka lapsi olisi jo 27v. kuten kirjan tyttö
on. Hiukan minua häiritsi se, että äidillä ja tytöllä ei ollut nimiä, mutta isä
oli Jaakko, sisko oli Elli, ja äidinsisko oli Tuulikki. Nimelliset tarinan
henkilöt tulevat mielestäni tutummaksi ja heistä on helpompi lukea, kuin
pelkästään kirjan äidistä ja tytöstä.
Kirjan äiti on kuin äidit yleensä, utelee tyttäreltään
kaikki asiat, myös pienestä suhteenpoikasesta, joka viriää tytön ja aulapojan
välille. Suhde voisi olla kiihkeämpikin, mutta äiti haluaa tyttärestään seuraa.
Eräänä iltana tytär lähtee miehen luokse ja äiti murehtii ja odottaa
sydänsyrjällään hotellihuoneessa. Seuraavana iltana tytär saa olla
sydänsyrjällään, kun äiti on kadonnut. Loppujen lopuksi äiti oli ollut
possujuhlilla. Kummallekaan ei tullut mieleen soittaa ja ilmoittaa missä on ja
milloin tulee takaisin.
Olen vähällä läimäistä
äitiä poskelle. Koko Teneriffa on hälytystilassa, hänen kuvansa koristavat
lyhtypylväitä ja hänen nimensä on jo melkein mainittu suurlähetystön kansliassa
– ja koko tämän ajan äiti on ollut syömässä punaista lihaa.
Kirja sisältää huumoria ja elämään liittyviä salaisuuksia,
joita nyt selviteltiin äidin ja tyttären yhteisellä matkalla. Perheen isä oli
kadonnut yli kymmenen vuotta aiemmin, eikä äiti ollut kertonut missä isä oli.
Nyt oli aika paljastaa kipeät haavat, nyt oli tullut aika hoitaa haavoja ja
elää elämässä eteenpäin. Kirja jätti mieleeni iloisen ja positiivisen
tulevaisuuden odotuksen, joka perhettä voi kohdata. Kirja on erittäin mukava
lomakuvaus ja samalla kahden naisen selviämiskertomus, jota pohjustaa luja
luottamus toistensa tukeen. Jos äidillä ja tyttärellä olisi nimet, antaisin
viisi tähteä.
Taina Latvala, Välimatka ****
Wsoy 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti