
Tuhannen ja yhden yön sadut tulivat mieleeni, kun luin Anita
Amirrezvanin Kukkien verellä kirjottu kirjan. Kirjailija on syntynyt
Teheranissa Iranissa, mutta elää Yhdysvalloissa. Kirjailija on ammentanut
entisen Persian kulttuurista kauneimmat helmet runolliseen esikoisteokseensa,
johon hän haki vaikutteita tutkimusmatkoillaan Iranissa.
Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1620-luvun Persiaan, ja
tapahtumien kertojana toimii nuori maalaistyttö Mahoon, joka joutui isänsä
kuoleman jälkeen isän velipuolen talouteen palkattomaksi palvelijaksi äitinsä
kanssa. Setä oli rikas mattotehtailija, ja huomaa pian, että tyttö oli perinyt
matonkutomisen taidot. Jos Mahoon olisi ollut poika, setä olisi ottanut hänet oppipojakseen
tehtaalleen, mutta tyttöä pystyi opettamaan vain salassa muilta.
Päähenkilöstä
kehittyi sedän taloudessa todella taitava matontekijä, mutta hän sai karvaasti
katua sitä, että oli naispuolinen, eikä pystynyt suojelemaan itseään. Hänet myytiin jopa
väliaikaiseksi vaimoksi, koska hänellä ei ollut myötäjäisiä, ja matot häipyivät
varkaille tai setä lahjoitti ne pois. Lopulta sedän perhe ajoi heidät
taivasalle talostaan.
Kirja oli syvällinen matka arabikulttuuriin, jossa arvostetaan
matonkutomista ja hienoja mattoja yli kaiken. Kirjan sadunhohtoista kerrontaa
korostivat Mahoonin äidin kertomat sadut ja tarinat. Kirjailija toi vahvasti
esille myös naisen aseman ja kohtelun, joka ei ole juurikaan muuttunut tämän
päivän arabimaissa. Joissakin maissa naisten kohtelu on jopa pahentunut
viimeisten vuosien aikana, kuten esim. Afganistanissa, jossa tytöt käyvät
koulua, jos uskaltavat tai he saavat opiskella vain koraanin lukemista. Onneksi kirjailija on luonut päähenkilöstään vahvan ja
kunnianhimoisen nuoren naisen, joka uskalsi vastustaa miehiä ja miesten
valtaa.
Kirja antoi suurenmoisen kuvauksen matonkutomisen
historiasta, erilaisista kuvioista ja väreistä sekä työstä, jonka
matonkutominen vaatii. Kirja oli täynnä värejä, tuoksuja ja jopa hajuja, sillä
kirjailija on kuvaillut kaiken niin pikkutarkasti ja mielikuvitusta käyttäen.
Miten päähenkilön tarina päättyy, se kannattaa lukea kirjasta.
Anita Amirrezvan, Kukkien verellä kirjottu ****
suom. Hanna Tarkka
Wsoy 2008
s.364
The Blood of Flowers 2007
Matot ja niiden kutominen
Naisten kaltoinkohtelu
1620-luku
Persia

Oih, tämän tahdon lukea! Nyt kun oikein muistelen asiaa, tämä on ollut minulla lainassakin joskus, mutten ehtinyt aloittaa kun elämäntilanne oli mikä oli... kiitos kun muistutit tästä ihanan kuuloisesta kirjasta :)
VastaaPoistaSuosittelen kirjaa kovasti. Ainoa mikä minua häiritsi oli se, että tytön nimeä ei sanottu missään kunnolla. Yhdessä kylpyläkohtauksessa hänelle sanottiin Mahoon-joon, mutta en tiedä oliko se hänen nimensä. Hänen äitinsä nimi oli Mehaan.
VastaaPoistaKuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta.
VastaaPoistaKirja kannattaa lukea, jos vain on kiinnostunut historiallisista kirjoista ja arabikulttuurista.
PoistaTytöstä kasvoi vahva nainen, sen verran voin jatkaa kertomusta.