torstai 17. tammikuuta 2013

Makuuhaavoja






Maija Haavisto on pureutunut vakavasti sairastuneen henkilön ajatusmaailmaan tunteita herättävässä Makuuhaavoja – kirjassaan, josta luin arvostelukappaleen. Teos on Muruja-kustantamon julkaisema ja siinä on 218 sivua. Päähenkilön Kain lukuisat eri sairaudet ja herkkyydet loivat kirjalle satiirisen tunnelman, jota hänen ajatusmaailmansa huumori kevensi. Mieleeni tuli ensimmäisenä Moliéren Luulosairas. Toivon kovasti, että kirjailija kirjoittaa myös tästä kirjasta näytelmäversion, sillä esikoiskirjasta Marian ilmestyskirja (Muruja 2011) näytelmäversio on jo valmistunut.

Päähenkilö sairastaa neurologista sairautta, joka liittyy aistiyliherkkyyteen. Kai siis makaa neljän seinän sisällä ja ainoa ulkomaailmaan liittyvä henkilö on hänen siskonsa, joka auttaa häntä kotitöissä. Kain aika kuluu sängyssä pimennetyssä huoneessa korvasuojukset korvissa, mutta silti äänet tavoittavat hänet ja tekevät hänet todella sairaaksi.

Kai opiskeli yliopistossa ja seurusteli, mutta hoitamattoman ja pitkäaikaisen virustulehduksen jälkeen neurologinen sairaus paheni ja kaikki toimintakyky katosi. Ainoa Kain harrastus on kuvitelmat naapureista, keitä he ovat ja mitä he tekevät. Eräänä päivänä ovikelloa soittaa yläkerran asukas, joka ystävystyy Kain kanssa. Naapuria ei häiritse Kain sairaus, mutta hän ei halua, että Kai muuttaa siskonsa mukana ulkomaille.

Kirja tuo herkästi esille sairastuneen ihmisen kivut, yksinäisyyden ja avuntarpeen. Päähenkilö miettii omaa miehisyyttään, onko hän enää mies ollenkaan ja mitä siihen miehenä olemiseen tarvitaan. Hän ajattelee myös tarpeitaan miehenä, joten kirja avaa silmiä sairaiden ja vammaisten seksuaalisuuteen, pitäisikö käyttää prostituoituja, jotta seksitarpeet tulisivat hoidetuksi. Myös siskon raskaus herättää Kain ja siskon välille keskusteluja jopa raskauden keskeytyksestä, sillä siskon poikaystävä asuu Hollannissa ja sisko on kahden vailla, sillä ainoaa veljeä on vaikea jättää muiden hoidettavaksi.

Kirjan yksi teema on myös äiti siellä jossakin kaukana, mutta lähellä ajatuksia ja unia. Äiti sairastuu syöpään ja syövän uusiutuessa joutuu saattohoitoon. Kai kokee valtavia tunnontuskia siitä, että ei pääse äidin luokse. Kirjan loppuosa on erittäin tunteikas ja tarvitsin nenäliinoja selvitäkseni loppuun. ****

2 kommenttia:

  1. Kiitos arvostelusta! Näytelmäversio on toivottavasti tulossa, ehkä kirjoitan sen jo tänä keväänä. Pitää vain miettiä huolella toteutustapaa. Meluisuuden täytyy tietysti toimia näyttämöllä ja vaikka osa tästä onkin dramaturgin heiniä, tietysti myös kirjoittajan pitää sitä miettiä.

    Mieluiten haluaisin kirjasta jonkinlaisen musikaalin tai musiikkinäytelmän, jossa melu voisi toimia ehkä jopa samaan tapaan kuin Dancer in the Dark -elokuvan tehdaskohtauksissa, mutta tähän tarvitsisin jonkun toisen apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musikaali on hyvä idea. Mieleeni tulee heti Saara Turusen käsikirjoittama näytelmä Puputyttö, joka kertoi nuoren naisen kasvukertomuksen mustan komedian keinoin. Näytelmässä käytettiin tehostekeinoina musiikkia, valoja ja tanssia. Ne toimisivat tosi hyvin näytelmäsi henkilön ajatusmaailmana.

      Poista