keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kanssasi aina









Luin kirjan, jossa oli kaunein lukemani prologi. Kirja on tietysti rakkausromaani, jossa rakastavaiset tietävät ensisilmäyksellä rakastavansa toisiaan, mutta maailma on julma ja erottaa heidät. Kirja on Kroatiassa syntyneen Nataša Dragnić ´n iki-ihana Kanssasi aina (Jeden Tag, jede Stunde 2011, suom. 2012). Kirjan oikeudet myytiin jo ennen julkaisua yli 20 maahan.

Aina luettuani tällaisen kirjallisen herkkupalan, tiedän miksi luen kirjoja: etsin ja etsin näitä kauniita sanoja, päähenkilöitä, jotka tuntuvat niin aidoilta, tarina, vaikka se on traagisuudessaan kerrottu tuhansia kertoja, mutta joka on tässä kirjassa niin virkistävän erilainen, yhtään sanaa en vaihtaisi toiseksi, yhtään juonenkäännettä en muuttaisi, sillä kertomus on kaunis, niin kaunis.

Kirjan päähenkilöt Luka ja Dora tutustuvat toisiinsa päiväkodissa Kroatiassa, he ovat erottamattomia heti ensikohtaamisesta. Kuusivuotias Dora muuttaa vanhempineen Pariisiin ja molemmat yrittävät unohtaa ja kasvaa aikuisiksi. Seuraava kohtaaminen on rakastavaisten kaupungissa Pariisissa, kun Dora menee katsomaan Lukan taidenäyttelyä. Jälleen he tuntevat rakkautensa ensikatseesta, mutta Luka lähtee muutaman kuukauden päästä, sillä hän ikävöi Kroatiaa. Kotona Kroatiassa Luka kohtaa ongelmia, joiden vuoksi hän ei voi palata Pariisiin, mutta lopulta Dora lähtee etsimään häntä.

Jaksavatko rakastavaiset elää erossa toisistaan, sillä he eivät pysty rakastamaan ketään toista? Mitä heidän elämällä on merkitystä ilman rakkautensa läsnäoloa?

Kirja on kerrottu siten, että kappaleet ovat lyhyitä ja joka toinen kappale kertoo Lukan elämästä ja joka toinen kertoo Doran elämästä, joka antaa kirjalle toimivan rakenteen, vaikka kirjassa edetään noin viisikymmentä vuotta. Tarinan sisälle on siroteltu Pablo Nerudan rakkausrunoja, jotka ovat minun lempirunojani. Haluan vielä mainita, että kirjan loppu on niin mykistävän kauniisti kirjoitettu, kuin olisin itse ollut pilvenhattarana seuraamassa tarinan loppuhuipennusta. Kiitos Nataša Dragnić. *****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti