tiistai 1. tammikuuta 2013

Veitsen terällä






Luen harvoin elämänkertakirjoja. Vuonna 2012 luin Eija Nyman-Jaatisesta kertovan Paha tyttö - ja Karin Ehrnrothin Vinoon varttunut tyttö – kirjat. Luin myös Juha Hurmeen omasta mielisairaalakokemuksesta Hullu-kirjassa, Peter Franźen Tumman veden päällä kertoi lapsuudestaan ja Maria Eriksson Mian tarinassa omasta elämästään. Nähtyäni Christer Lybäckin Maarit Tastulan haastateltavana, päätin lukea hänen elämänkertansa Veitsen terällä (2012). Minua kiinnosti hänen täydellisesti muuttunut elämänsä väkivaltaisesta vankilakundista huippukirurgiksi. Kirjan kirjoittajina toimivat sekä Arno Kotro että Christer Lybäck. 

Oma mielipiteeni on, että jokainen voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan, pitää hyvin paikkansa Christer Lybäckin elämässä. Hän aloitti elämänsä pienessä nelihenkisessä perheessä, jossa kaikki palaset olivat kohdallaan, mutta isän kuolema oli kirjan mukaan niin traaginen kokemus pienelle pojalle ilman terapiaa ja tukevia aikuisia ihmisiä, että elämä meni kymmeniksi vuosiksi sekaisin viinasta, väkivallasta ja rikollisuudesta. Paha olo piti purkaa ulos. Seurauksena oli vankilakierre, viina, rikollisuus, vankila. Naiset vaihtuivat ja hekin saivat osansa väkivallasta, kunnes Christer kohtasi Annen.

Olisin toivonut, että koko kirja olisi kirjoitettu menneessä muodossa, kuten Christer Lybäck itse kirjoitti omat osuutensa. Lybäck kirjoitus kirjassa on erotettu kursiivilla tekstillä, jossa hän kertoo rikollisista puuhistaan, vankilakierteestään sekä juomisesta. Teksti on mielestäni uskottavaa ja aivan kuin hänellä olisi vahva tahto kertoa kaikille, että minä olin paha ja tein pahoja tekoja, mutta olen muuttunut ja jokaisella on mahdollisuus siihen samaan. Lybäck ei ole unohtanut entisiä kavereitaan vankila-ajoilta, vaan osa heistä oli jopa hänen väitöstilaisuudessa mukana.

Kotron kirjoitus on turhan sievistelevää, jopa paikoin puolustelevaa ja välillä hän kertoo, että Lybäck oli vain juoppo ja kaikki muu oli oheistuotetta juomisen seurauksena. Kirjasta sai kuitenkin selkeän kuvan siitä, että vaikka Lybäckin rikollinen elämänalue jäi taakse juomisen loputtua, elämänhallintataidot eivät olleet pitkään aikaan kunnossa. Huolimatta siitä, että kirurgilla oli hyvät tulot, hän asui poikansa ja elämänkumppaninsa kanssa välillä epämääräisissä olosuhteissa. Kirjassa ei kerrottu menivätkö rahat vanhoihin oikeusteitse perittäviin velkoihin vai eikö hän hallinnut rahankäyttöä, koska rahaa piti hakea sosiaalitoimen kautta. Myös väkivalta tuli esille, vaikka juominen oli jo loppunut.

Nykyisin Lybäckillä menee hyvin. Hän sanoi kirjassa ansainneensa kovalla työllä kaiken mitä hänellä on nyt: arvostettu asema kirurgina, hieno talo ja hienot autot. Paljon pahaa on takana, mutta kirurgina hän on antanut monille ihmisille hyvää. Hän muuttui luiden murskaajasta luiden korjaajaksi. Aikamoinen elämänmuutos. ***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti