Elämä on kuin helminauha, jossa mennään eteenpäin helmi kerrallansa, Marikka-babuska ruukasi sanoa.
Rovaniemeläisen Virpi Vainion esikoisromaani Petsamon enkeli sijoittui 1930-luvun loppuvuosien Petsamoon, Jäämeren rannalle. Petsamo kuului tuohon aikaan vielä Suomelle. Kirjan yksi päähenkilöistä oli parikymppinen nuori neitokainen Valeria Vedoroff, joka oli rakastunut ja sopinut muuttavansa miesystävänsä perässä Helsinkiin. Tietyistä tapahtumista johtuen hän jäi kuitenkiin Petsamoon.
Oikeastaan hätäkös tässä! Toukokuun alun hämärä valaisi mukavasti tummaa pirttiä, ja palava turvepala kolisutti kotoisasti hellan luukkua.
Onni on monesti helposti katoavaa. Valeria oli asunut kahdestaan isänsä kanssa siitä asti, kun hänen äitinsä oli kuollut. Kotiin tultua oli ikävä huomata, että isä oli viety. Pukumiehet olivat tulleet ja vieneet isän Kemiin kuulusteltavaksi. Isä joutui vankilaan tunnustettuaan syyllisyytensä monen viikon hakkaamisen ja ampumisen uhalla.
Saavuttuaan lauantaina puoliltapäivin Rovaniemen rautatieasemalle Teerikallio oli hyvillään siitä, että postiauto Petsamoon lähtisi vasta maanantaina kello seitsemän.
Rikospoliisi Antti Teerikallio lähetettiin Helsingistä Petsamoon selvittämään paikallisia rikoksia. Ilmeisesti esimies oli saanut käskyn ylemmiltään, mutta esimies puhui ympäripyöreitä tehtävistä. Teerikallio oli aiemmin tehnyt Petsamossa rajamiehen töitä, joten ainakin maasto oli tuttua. Jotakin muutakin tuttua siellä oli, mutta myös paljon töitä oli odotettavissa. Sota-aika oli tulossa, ja sitä enteilivät vakoilut puolin ja toisin eri maiden kesken. Valitettavasti suomalaisia vakoojia oli soluttautunut joka puolelle.
Porot kalistelivat menemään jossain kylän laitamilla. Niiden ääni oli kuin tuuli; se kuului tänne. Riisitunturin jylhää siluettia katsoessaan Valeriasta tuntui ensimmäisen kerran, että hän kestäisi.
Virpi Vainion Petsamon enkeli on omistettu tavallisille petsamolaisille, jotka syksyn 1939 vakoilijupakassa joutuivat osaksi näytelmää, johon useimmilla heistä ei ollut osaa eikä arpaa. Kirjan fiktiotarinassa veljekset Dimitri ja Ilja sekä heidän serkkunsa oli valjastettu syyllisiksi, vaikka syylliset olisi helposti löytyneet, kun olisi seurattu juhlintaa, hienoja taloja, mökkejä ja autoja. Vakoojat eivät peitelleet rahojaan, tosin pankkiin niitä ei voinut viedä.
Valeria avasi radion. Venäjänkieliset uutiset olivat jo meneillään, kun hän sai yhteyden kuulumaan kunnolla... "Elämme historiallisia aikoja. Juuri nyt, näillä minuuteilla puna-armeijamme ylittää Suomen rajan..."
Dimitri ja Valeria asuivat pienessä hirsimökissä, eikä heillä ollut autoa millä ajella. Muutama lammas, yksi lehmä ja muutama poro elättivät heitä sen lisäksi, että Dimitri kalasti ja Valeria ompeli ja neuloi vaatteita myytäväksi. Marraskuun lopulla vuonna 1939 he kuulivat radiosta, miten Neuvostoliitto aloitti Talvisodan. Mitään evakuointikäskyä ei ollut tullut Petsamoon asti. Miten he pääsivät pois Petsamosta, missä pommikoneet pommittivat ja puna-sotilaat ampuivat surutta kaikki pois?
Virpi Vainion Petsamon enkeli aloitti upeaakin upeamman historiallisen Jäämeri-Suomesta kertovan Petsamo-sarjan.
Virpi Vainio, Petsamon enkeli 🌸🌸🌸🌸🌸
Wsoy 2026
s. 338
1937-1939 Jäämeri-Suomi
Petsamo-sarjan 1. osa
Rikoksia ja rakkautta
Ilmestynyt aiemmin äänikirjana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti