Mutta tätä en tiennyt sinä maaliskuisena aamuna: en tiennyt, että virus tappaisi yhden ystäväni ja yhden sukulaisistani. En tiennyt että suhde tyttäriini muuttuisi tavalla, jota en osannut ollenkaan odottaa. En tiennyt että koko elämäni muuttuisi.
Yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin teos Lucy meren rannalla on jo kolmas kirja, joka kertoo kirjailija Lucy Bartonista. Lucy on jo ikääntynyt, mutta kirjoittaa edelleen kirjoja. Sitten maapallolle levisi Korona-pandemia ja Lucyn, kuten kaikkien muidenkn ihmisten elämä muuttui. Kirja on mm. kuvaus siitä, miten Lucy vietti Korona-aikaa eristyksissä meren rannalla kaukana Mainessa. Elizabeth Strout on itse kotoisin Mainesta ja asuu nykyisin New Yorkissa, Lucyn kotikaupungissa.
En ollut tyytyväinen. En pitänyt talosta enkä siitä, että oli kylmä enkä tiennyt miten suhtautua Williamiin. Hän näytti säikyltä enkä minä pidä pelosta.
Eristysaika piteni viikko viikolta. Lucylla olisi ollut aikaa kirjoittaa, mutta vieras paikka, eristys muista ihmisistä ja varsinkin huoli omista tytöistä vaikutti mielialaan. Uutisten seuraamisesta tuli ainoa harrastus ulkoilun ohella. Mutta pikku hiljaa Lucyn elämään tuli muita ihmisiä, joista tuli tärkeitä. Korona-pandemia osoitti, miten tärkeitä muut ihmiset olivat. Kanssakäyminen, halaukset, yhteiset riennot. Eristäytyminen oli kamalaa.
Heinäkuun lopulla sain massiivisen paniikkikohtauksen ja sen seurauksena moni asia elämässäni muuttui; muutokset olivat suuria.
Minun on mainittava muutama ennen muutosta tapahtunut surullinen asia, ja jokunen kamala asia ja jokunen hyväkin - jopa ihana - sillä niitäkin oli.
Elizabeth Stroutin Lucy on todella sympaattinen henkilöhahmo. Hän on tarrautunut tiukasti tyttöihinsä, jotka ovat jo nelikymppisiä. Eihän kukaan tytär oikein semmoisesta pidä. Heillä oli omat elämänsä, suunnitelmansa ja salaisuutensa. Kaikkea ei haluttu jakaa äidin kanssa, vaikka äiti sitä toivoikin.
Lisäksi oli sitten entinen mies William, joka edellisessä kirjassa erosi vaimostaan. Lucy asui pandemia-ajan Williamin kanssa. William halusi Maineen, koska siellä asui hänen sukuaan. William ei juurikaan ehtinyt olemaan Lucyn seurana, kun hän keksi itselleen tekemistä. Yllätys oli melkoinen, kun eräänä päivänä William vei Lucyn erääseen paikkaan, josta tuli Lucylle tosi tärkeä turvasatama ja luovuuden lähde.
Outo yhteenkuuluvaisuus asettui vähitellen Williamin ja minun välille.
Elizabeth Strout teki sen jälleen, ja lumosi minut tarinallaan. Lucy meren rannalla on kertomus eristyksestä, yksinäisyydestä ja luovuudesta ja niin paljon muustakin.
Elizabeth Strout, Lucy meren äärellä *****
suom. Kristiina Rikman *****
Tammen Keltainen Kirjasto 2023
s. 269
Lucy by the Sea 2022
Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö
Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista
Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton
Elizabeth Strout: Olive, taas
Elizabeth Strout: Voi, William!
Omaan mieleeni on enemmän kirpeä Olive, mutta luin minä senkin Nimeni on Lucy Barton.
VastaaPoistaOlive on kyllä mahtava tyyppi. Tässäkin kirjassa puhutaan hänestä, mutta muuten häntä ei näy. Strout on taitava henkilöhahmojen luoja.
PoistaKorona-aika oli monella tavalla poikkeuksellista. Ja pelottavaa. Olin sitä juuri pohtinut ennen kuin tulin lukemaan postauksesi. Huippuihanat värit kirjan kannessa! 💙💛 Valitsemasi kukat sopivat hienosti siihen viereen.
VastaaPoistaKiitos Rita 💛 Minustakin Korona-aika oli pelottava. Pelkäsin, että millaisena tauti iskee meihin. Olin saanut sitten jo kolme rokotusta, kun sairastuin ja olin vain kaksi päivää sairaana. Sain kyllä rokotuksista todella outoja oireita. Minulla lähti osa varpaan kynsistä irti. Tein Fimeaan ilmoituksen rokotusoireistani.
Poista