Psykiatrisen osaston arjesta on varmasti monenlaisia mielikuvia. Totuus on toisaalta kuvitelmia arkisempaa, toisaalta usein niin absurdia, että sitä on vaikea itsekin uskoa.
Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 kertoi otteita kuntouttavan suljetun osaston arjesta ja potilaista. Rekilä kirjoitti kokemuksista omasta työntekijän näkökulmastaan sairaanhoitajana kyseisellä osastolla. Raija-Leena Rekilä on tehnyt yli 30 vuotta psykiatrisen sairaanhoitajan työtä, josta hän myös kertoo kirjassa. Hän on viihtynyt hyvin työssään, johon hän on kasvanut nuoresta hoitajasta ja ollut mukana perustamassa osastoa, josta kertoo.
En osannut ottaa huomioon sitä, että Teijo ei ollut vuosikausiin käynyt kaupungilla tai edes sairaalan alueen ulkopuolella. Olimme siis täysin uuden kokemuksen edessä.
Kyseinen potilas oli elänyt vuosikausia mielisairaalassa, joten hänellä ei ollut enää sopivia vaatteita, kun hän siirtyi kuntouttavalle osastolle. Siispä hoitaja suunnitteli kauppamatkan, jossa Teijo saisi uudet vaatteet. Mikään ei luonnistanut, ei sovituskoppiin meno, ei rullaportaat, ei muut ihmiset, joten Teijo alkoi huutamaan. Matkassa oli liikaa yhdellä kerralla opittavaa ihmiselle, joka oli tottunut olemaan mielisairaalassa.
Lahja oli haastava asukas jo pelkästään psyykkisen vointinsa vuoksi, eikä vointi näyttänyt vanhemmiten yhtään tasaantuvan. Hän pimitti lääkkeitä, riiteli ja pelotteli muita asukkaita.
Lahjan hoito oli siis hankalaa ja vaati paljon huolellista etukäteisvalmistelua. Varsinkin suihkussakäynti oli todella haastavaa, ja Lahja oli selvästi oppinut hallitsemaan hoitajaansa, joka yritti tehdä kaiken Lahjan mieliksi. Lopulta kuitenkin hoitajankin pinna paloi, shampoot lentelivät päälle ja tilanne ratkesi valtavaan naurunremakkaan, kun molemmat sekä hoitaja että hoidokki olivat shampooliemessä.
Raija-Leena Rekilän tietoteos Osast6 oli todella silmiä avaava teos suljetulta osastolta. Monet potilaat kävivät useiden vuosien ajan hoidettavana ja monesti syynä oli se, että kun oli lääkitys saatu kuntoon, potilaat eivät tunteneet tarvetta syödä lääkettä ja menivät siksi jälleen huonoon kuntoon. Hoidettavat tulivat siis tutuiksi hoitajalleen ja usein kauppareissuillaan tulivat myöhemmin juttelemaan, kun olivat kotiutuneet.
Toivottavasti saamme seuraavaksi kuulla psykiatrisen sairaanhoitajan kertomana nuorten osaston toiminnasta, sillä mielenterveyden hoito on pysynyt edelleen hiljaisena tabuna, josta ei pahemmin puhuta julkisuudessa, muuta kuin että hoitoa on todella hankala saada, ja hoitoon on kuukausia pitkä jono.
Raija-Leena Rekilän Osast6 avasi suljetun osaston ovet mielenterveyskuntoutujien ja heidän hoitajansa seuraan.
Raija-Leena Rekilä, Osast6 - Tositarinoita suljetulta
Deadline Kustannus 2025
s. 218
Tietokirja
Mielenterveys
Psykiatrinen kuntoutusosasto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti