sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hopeisen hummerihaarukan tapaus







Kylmät siniset silmät? Siinäpä jotain mitä kannatti miettiä. Vaikka olin monet kerrat jähmettynyt niille sijoilleni isän jäisen tuijotuksen takia, mieleeni ei ollut ikinä tullut että sellainen kuolettava ase saattoi olla minunkin hallussani.

Flavia de Luce on jälleen täällä. Kanadalaisen Alan Bradleyn Hopeisen hummerihaarukan tapaus on kolmas suomennettu jännityskirja Flavia de Luce - sarjassa. Kirjasarjaa on valmiina jo kuusi teosta, joten toivottavasti seuraava kirja suomennetaan mahdollisimman pian, sillä kirjojen päätähti nokkela ja pikkuvanha Flavia 11v., on todella hurmaava ja kekseliäs dekkaristi, joka auttaa paikallisia poliiseja selvittämään rikoksia, toisinaan paremmin kuin itse poliisit. Kirjat voi ihan hyvin lukea itsenäisinä teoksina, mutta silloin jää paitsi perheen sisäisistä asioista. Flaviahan on perheen nuorin tytär. Isä yrittää kasvattaa palvelusväen avulla tyttökatrastaan, joista vanhin Ophelia on 17-vuotias ja keskimmäinen Daphne 13-vuotias. Isällä on taloushuolia riittämiin, joten pikkuhiljaa talosta myydään kaikki liikenevä. Jotkut muutkin ovat kiinnostuneita rikastumaan perheen vanhojen esineiden avulla, mutta henkilöt eivät ota huomioon salapoliisitaidot hallitsevaa Flaviaa, joka on aina tarkkana kuin porkkana, oli mikä vuorokaudenaika tahansa.

Ällistys varmaan loisti kasvoiltani.
"Niin, vaihdokkaat", Daffy sanoi kummallisella äänellä. "Keijut tulevat yöllä varastamaan terveen vauvan kehdostaan. Ne jättävät tilalle ruman ja kurttuisen vaihdokkaan, sellaisen kuin sinä, ja vauvan äiti on murheen murtama."
"Jos et usko", Feely sanoi, "mene peilin eteen."
"En minä ole vaihdokas", minä väitin vastaan, ja aloin suuttua. "Harriet rakasti minua enemmän kuin kumpaakaan teistä tolvanoista!"

Flavian vanhemmat siskokset ovat kovia kiusaamaan pikkusiskoaan, mutta Flavialla on keinot hillitä siskojensa tekosia. Flavialla on käytössään oma laboratorio, joka on jonkun muinaisen sedän perustama. Laboratoriossaan Flavia sekoittelee kaikenlaisia keitoksiaan, joista siskokset saavat kärsiä.
Mutta nyt Flavian mietittäväksi tuli Hopeisen hummerihaarukan tapaus. Kaikkihan alkoi markkinatapahtumasta, jossa Flavia tapasi mustalaisnaisen. Pienen episodin jälkeen mustalaisnaisen teltta paloi ja Flavia alkoi auttavaksi enkeliksi naiselle. Naisella oli kuitenkin vihamies, joten pian Flavia oli ratkomassa mysteeriä, johon liittyi vuosia sitten kadonnut vauva, antiikkitavaroiden varkaudet ja yksi kuollut kalastaja.

Minulla oli runsaasti kokemusta kalanmaksaöljystä. Merkittävän osan elämääni olin paennut rouva Mulletia, joka jahtasi minua avatun pullon ja puutarhalapion kokoisen lusikan kanssa pitkin Buckshawin käytäviä ja portaita - jopa unissani.

Kalanhaju on yksi merkittävä asia, joka seuraa kirjassa Flaviaa, ja jonka hän merkitsee tarkasti muistikirjaansa. Kirjan juonikuvioissa käy selville, että Flavia taitaa olla todella herkkä hajuille, äänille, kivulle, mutta ei negatiivisessa merkityksessä, vaan ihan tutkimusmielessä niistä on hyvä apu.
Kirjan kuvioissa Flavia sai myös ystävän, joka oli samanlainen kuin hän, kulki milloin kulki kertomatta menemisistään kenellekään, ja omasi valehtelun taidon, joka ainakin Flavian mielestä oli tarpeellinen taito.

"Just niin on", hän sanoi yhtäkkiä eloisammin, aivan kuin kohtaaminen rouva Bullin kanssa olisi piristänyt häntä, "sinä valehtelet niin kuin meikäläiset. Niin kuin mustalaiset."
"Onko se hyvä asia?" minä kysyin. "Vai huono?"
"Se tarkoittaa että elät pitkän elämän."

Alan Bradleyn Flavia de Luce - sarjasta on tulossa tv-sarja, jota jään odottamaan mielenkiinnolla. Sarjan päähenkilön valinta on todella tärkeä juttu, jotta sarjasta tulee kiinnostava. Toivon myös, että kirjan englantilaiset miljöökuvaukset kuvataan 50-luvun malliin, kuten ne ovat kuvattu kirjassakin.
Kirjasarjan ensimmäinen kirja oli Piiraan maku makea ja toinen kirja oli Kuolema ei ole lasten leikkiä. Hopeisen hummerihaarukan tapaus on ainoa näistä kirjoista, jossa ei ole kansikuvassa mustaa korppia, vaikka se korppi vilahtaakin siellä tekstissä. Muuten minusta on hyvä juttu, että kansikuvat ovat kaikissa näissä kirjoissa samantyyppiset. Suosittelen näitä humoristisia kirjoja 10-vuotiaasta ylöspäin. Voin luvata, että aika ei tule pitkäksi Flavia de Lucen seurassa. Kaikkeen tämä pikkuvanha neitokainen uteliaan nenänsä upottaakin, ja laboratoriossaan hämmenetelee ja tarkistelee mitä eri aineista löytyykään. Erittäin kiinnostava kirja, suosittelen. *****

"Kiitos kutsusta", sanoin kohteliaasti. "Tarkistan kalenteristani onko minulla vapaata."

Alan Bradley, Hopeisen hummerihaarukan tapaus
suom. Maija Heikinheimo
Bazar 2015
s. 412
A Red Herring Without Mustard 2011

Bradley Alan: Piiraan maku makea
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä 

Ullan bloggaus
Ninan bloggaus
Kirsin bloggaus

11 kommenttia:

  1. Tv-sarjasta en tiennytkään, mutta Flavian seikkailut sopivat kyllä hyvin tv:seen. Olen tykännyt tästä sarjasta tosi paljon, ja toivottavasti oma kirjastovaraus saapuu pian :). Kakkososasta olen pitänyt tähän mennessä eniten - saas nähdä onko tämä vielä parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa laittaa näitä paremmuusjärjestykseen. Kaksi ensimmäistä olivat ehkä hauskempia ja humoristisempia, mutta onhan Flaviakin hiukan kasvanut tässä matkan varrella. Aika hyvin suomennokset menevät, vaikka joka kirjalla on ollut eri kääntäjä :)

      Poista
  2. Minulla tämä ihanuus on juuri kesken, eikä Flavian seura ikinä kyllästytä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, luin kirjan melkein yhtenä päivänä kokonaan. Oli kyllä niin jännittävä :)

      Poista
  3. Minäkin olen lukenut tätä sarjaa. Itse asiassa kakkonen on kesken, voisi olla oivallinen hyväntuulen kirja hienoiseen lukujumiini... Ykkönen toimi aikoinaan pitkän flunssakauden lohduttajana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä lukujumiin. Näillä kirjoilla se lähtee jos on lähteäkseen :)

      Poista
  4. Olen silmäillyt kansia ehkä huolimattomasti, mutta ulkomaiset kannet eivät ole tehneet minuun vaikutusta. Pidän Bazarin kansista.
    TV-sarja on kiva, vaikka katson TV:tä ani harvoin. Flavia saisi minut tekemään poikkeuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, sieltä tv:stä tulee todella vähän katsottavaa. Nyt olen seurannut Outlander-sarjan ensimmäisen tuotantokauden ja olihan se hyvä. Se loppui ja sopivasti alkaa loppukuusta Silta-sarjan komas tuotantokausi.
      Flavia voi olla huippu tai sitten ei, riippuu monesta tekijästä.

      Poista
    2. virhepaholainen iski...kolmas piti kirjoittaa eikä komas...

      Poista
  5. Hankin sarjan ekan osan tässä päivänä muutamana ja tartun siihen, kun tarvitsen jotakin oikein mukavaa luettavaa.

    Ihanasti tästä kerroit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta :) Tämä neitokainen kietoo sinut pikkusormesi ympärille ja eipä aikaakaan, kun olet lukenut kaikki suomennokset... tämä on todella mukavaa luettavaa :)

      Poista