lauantai 2. elokuuta 2014

Tunari




Yhdysvaltalaisen Patricia Highsmithin (1921-1995) psykologisessa jännityskirjassa Tunari kaikki meni Murphyn lain mukaan pieleen. Jo kirjan nimestä voi aavistella, että voi ei, ei noin tyhmästi voi käyttäytyä. Kirjan lyhyt tiivistelmä oli kuinka viattomasta ihmisestä saadaan kaikkien hyljeksimä syyllinen. Kaikki sympatiani olivat päähenkilön, asianajaja Walter Stackhousen puolella, joka oli naimisissa, mutta yritti päästä eroon avioliitostaan. Vaimo piti kynsin hampain kiinni kulissiavioliitosta, ja uhkasi itsemurhalla, jos mies ei pysy hänen luonaan. Highsmith oli jännärissään pureutunut oikein tunne/tapahtumakaruselliin, jossa lukijana olin täysin Walterin hahmon puolella. Kun Walter ei päässyt vaimostaan eroon säällisesti, hän alkoi miettiä muita keinoja, ja sitten ne asiat vasta pieleen menivätkin. 

Walter hieman pelästyi. Clara ei näyttänyt mielenvikaiselta nyt, kun hänen ruskeiden silmiensä katse oli kirkas ja kova kuin kivi, vartalo jäykkänä ikään kuin epileptinen kohtaus olisi jähmettänyt hänet seisomaan tasapainossa kuin pylväs. ”Mihin sinä tarvitset rauhaa?”
”Itseni tappamiseen!”

Patricia Highsmith oli tunnettu mustasta huumoristaan, makaaberista tekstistä ja satiirista. Näistä samoista aineksista oli tehty myös ajaton Tunari. Tunnetuimpia Highsmithin teoksista ovat Lahjakas herra Ripley ja Muukalaisia junassa, joista molemmista on tehty elokuvia. Highsmithin esikoisteoksesta Muukalaisia junassa jopa Alfred Hitchcock teki kuuluisan elokuvaversion vuonna 1951. Muita Highsmithin teoksista tehtyjä elokuvia ovat Purple Noon, Amerikkalainen ystävä, Öinen huuto (2009) ja The Two Faces of January (2014). Highsmith kirjoitti 20 jännäriä ja 7 novelliteosta, joista suurin osa on suomennettu.

Pitäisikö antaa kaikille vielä yksi mahdollisuus?
Walter naurahti, ja nauru oli hermostunutta ja sai hänet köyristämään niskaansa häpeästä, kun hän astui huoneeseen. Hän katsoi lattiaan, punavihreäkuvioista mattoa.
Huone odotti. Seinän vieren kaksi korkeaselkäistä tuolia odottivat, ja koruton, tyhjä sänky ja kullattu kello, joka ei käynyt, odottivat häntä Kaikki odotti, paitsi Jeff. Jeff nukkui nojatuolissa aivan kuten ennen kotona.

Tunarissa tapahtui myös oikeasti pari murhaa. Ensimmäisestä murhasta oli uutinen lehdessä, ja Walter leikkasi sen talteen. Uutinen kiehtoi häntä ja ajatukset pyörivät päässä, mitä jos minäkin tekisin saman, pystyisinkö siihen. Lukijat voivat ottaa Tunarista selvää miten Walterille kävi. Tämä oli erikoinen kirja, ei ihan tavallinen jännäri. Tässä oli sitä kirjailijan kiinnostusta siihen, miten syyllisyys vaikuttaa henkilöhahmoihin. Kirjailija pureutui myös tässä teoksessa rikoksentekijän mielenliikkeisiin eikä niinkään tekoihin. Voisin katsella myös tämän psykologisen jännärin elokuvaversiona. Mikä ettei tästä saisi myös mainion teatteriversion kaikkine hulluine yksityiskohtineen. Suosittelen näitä Highsmithin ajattomia klassikkoja. ps. Taidan seuraavaksi lainata Lahjakkaan herra Ripleyn. ****

Patricia Highsmith, Tunari
suom. Jorma-Veikko Sappinen
Siniplaneetta 2014
The Blunderer 1956
s. 299

Kiinnostuneille lukijoille Tornion kirjaston kattava kuvaus Patricia Highsmithin tuotannosta.
Osallistun kirjalla Marikan lukuhaasteeseen

2 kommenttia:

  1. Epäilen, olenkohan lukenut yhtään Highsmithin dekkaria... elokuvana olen nähnyt Lahjakkaan herra Ripleyn, ja pidin siitä kovasti. Mutta kuulostaa, että näitä voisi nauttia kirjallisessakin muodossa. :) Dekkarihaasteessa ajattelin loppusuoralla lukea jotain klassikkoja, joten otanpa tästä vinkin talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun löysit vinkin :) Tulet yllättymään, sillä ainakin Tunari oli uskomaton juonenkäänteissään. Bonuksena oli ajankuvaukset ja varsinkin sen ajan poliisien käytös.

      Poista