Lasipullo. Valkoinen
suippokärki. Max Factorin kirkkaanpunainen.
Karin Slaughter on amerikkalainen jännityskirjailija, jonka
kirjat nousevat aina bestseller-listoille. Odotin aikaisemmin jännityksellä uutta Sara
Linton – sarjan kirjaa, ja olin aivan kauhuissani viimeisimmän kirjan piinaavista
tapahtumista, joka lopetti sarjan. Toinen Slaughterin sarja kertoi rikospoliisi Will Trentistä ja
sitten seurasikin yhdistetty Will Trent & Sara Linton – sarja, jossa nyt on
ilmestynyt suomeksi neljä kirjaa: Kivun
jäljet, Pettävä hiljaisuus, Yli rajan ja uusin Rikollinen.
Sara Lintonista oli
tainnut tulla Willille pakkomielle. Hän halusi tietää Sarasta kaiken. Ja
vaikkei hänen tehnytkään mieli riisuutua ja kieriä alastomana Saran sängyllä,
ainakaan ilman Saraa, sormia syyhytti tutkia Saran hyllyt ja laatikot
läpikotaisin. Häntä houkutti lehteillä valokuva-albumeja, joita Sara piti
laatikossa makuuhuoneen kaapissa. Hän halusi tutkia kaikki Saran kirjat ja
selata tietokoneelta tämän soittolistat.
Will piti kuitenkin
päättäväisesti mielihalunsa kurissa. Toisin kuin useimmat sarjamurhaajat hän
nimittäin tajusi, missä meni karmivuuden rajat. Yhtä kaikki moiset mietteet
tekivät hänet levottomaksi.
Will Trent ja Sara Linton olivat vihdoin aloittaneet
seurustelun. Kylläpä sitä piti kauan odottaa. Willin oli hankala seurustella,
sillä hän on edelleen naimisissa lapsuudenystävänsä Angien kanssa. Will ja Angie olivat
kasvaneet samassa lastenkodissa ja molemmat ovat poliiseja. Angie on hankaloittanut
rakastuneen parin yhteiseloa jo kaikissa aiemmissa sarjan kirjoissa ja niin hän
teki tässäkin kirjassa. Oikeastaan Angie on oikein virkistävä tyyppi, kulkee
missä sattuu ja ilmestyy milloin haluaa Willin elämään, edes lukkojen
vaihtaminen ei auta.
Hän tiesi, että
heroiini haihtui täydellisesti verenkierrosta vasta kolmen päivän kuluttua. Hän
tiesi, että hikoilu ja pahoinvointi kestivät viikon verran tai kauemminkin, jos
oli käyttänyt pitkään. Vatsakrampit. Jomottava jalkakipu. Vuoroin ummetus,
vuoroin ripuli. Kirkkaanpunaiset yskökset, jotka kielivät heroiinin
leikkaamisesta viemärinpuhdistusaineella, äidinmaidonvastikkeella tai millä
tahansa käsiinsattuvalla.
Rikollinen sisälsi
kaksi erillistä tarinaa, jotka linkittyivät toisiinsa. Toinen tarina keskittyi
vuosiin 1974–75 ja nuoriin naispoliiseihin Amanda Wagneriin ja Evelyn
Mitchelliin. 70-luvun Amerikassa naiset joutuivat ikävä kyllä kokemaan
seksismiä kaduilla ja poliisilaitoksella. Nämä nuoret naiset tutkivat yhtäkkiä eteen
tulleita murhia, mutta joita miesten maailma yritti estää heitä tutkimasta.
Toinen tarina tapahtui nykyhetkessä, ja jälleen Amanda Wagner ryhmineen tutki
samantyyppisiä rikoksia. Will Trent oli tutkimuksissa mukana ja Sara Linton
teki oikeuspatologin hommia vierailevana tähtenä. Oliko sama murhaaja kyseessä?
Kirjan juonikuvioissa kuljettiin Will Trentin syntyhetkeen asti, jossa vauvalle
ei onneksi tapahtunut vahinkoa.
Supistukset alkoivat
auringon noustessa. Mies oli leikannut silmäluomet auki, muttei suuta. Lucy
tunsi langan kiristyvän voihkaistessaan tuskasta.
Rikollinen oli
erittäin taitavasti rakennettu kirja todella ikävistä rikoksista. Rikosten
kohteina olivat naiset, joita ei juuri kukaan kaivannut. Karin Slaughter taitaa
todella karmaisevien rikosten kirjoittamisen, mutta samalla hän kirjoittaa
vakuuttavia henkilöhahmoja ja heidän elämäntarinoita. Suosittelen Rikollista jännityskirjallisuuden
ystäville.
Karin Slaughter, Rikollinen ****
suom. Annukka Kolehmainen
Tammi 2014
Criminal 2012
s. 420
Minusta Yli rajan oli niin surta parhautta, että kiitän ystävääni, joka aikanaan PAKOTTI minut lukemaan Slaughteria. Pidin häntä ensin liian amerikkalaisena ja raakana. Rikollinen on myös todella hyvä, mutta arvaa vaan, katsoisinko ikinä tästä tehtyä filmiä: En! Tarina on kauhistuttava, joten Angie alkaa tuntua ihan helpolta nakilta, vaikka ei sitä olekaan. Romanssi Saran ja Willin välillä etenin niin hitaasti, että olin hermostua. Nyt minua kauhistuttaa se, että Willin ja Angien eroottiset hetket siinä yhdessä kirjassa olivat paaaljon hurjemmat kuin mikään muu. Ja sitten Will tietty sortuu ja Angie alkaa odottaa lasta....Eihän näin voi käydä, eihän!
VastaaPoistaMaskeeraajilla olisi ainakin hommia tämän kirjan uhreissa, jos tästä tulisi elokuva. Kunnon horror.
PoistaSlaughterilla on uskomaton mielikuvitus, kun hän kirjoittaa näitä kirjoja, mutta en ole vieläkään toipunut sen miehistä parhaimman (joka petti Saraa) kuolemasta.
Angie näytti kuvainnollisesti kyntensä tässäkin dekkarissa, joten ei hän ole poissa kuvioista ja pussata osaa edelleenkin ja erotiikkaa löytyi.
Kun luki Saran mietteitä, niin voisin kuvitella Saralle jonkun muun...joka on sitten sarjamurhaaja...
Angie tekee lapsen ja jättää sen Willille ja Saralle ja käy aina välillä vieraisilla (Willin luona)...
Minä olen unohtanut jo sen pettäjän...varmaan sit joku ihana, vaikka pettikin, koska et ole toipunut.
PoistaAngie pulpahtaa aina pintaan kuin korkki, vaarallinen sellainen.
Just noin se jatko menee. Se on varma, että Angie alkaa odottaa Willille...ja sitten Angien kauhuvisiitit.
Olen ihan hrveän tottunut näihin Slaughtereihin, ehkä en pysty enää olemaan ilman. Toisekseen, mulla alkaa taas olla kohta kova dekkarinälkä....piirteitä on jo ilmassa.
Saran mies petti Saraa ja heille tuli ero, mutta myöhemmin he menivät takaisin yhteen asumaan, kunnes...
PoistaNämä tapahtumat ovat niin huikeita, siis päähenkilöille sattuvat tapahtumat.
Sarahan ei voi itse saada lapsia, jos muistat syyn miksi ei. Se oli se ensimmäinen kirja, jossa Sara itse oli uhri.
Minä olen lukenut koko kesän dekkareita, joten alan olla aika täynnä ja luen niitä kyllä aika kriittisesti.
Nina Hurman dekkaria odottelen, siinä oli sellaista erotiikkaa mukana niin kuin näissä Slaughterin kirjoissa. Dekkarisarjan ensimmäinen osa oli aika lupaava.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista