perjantai 15. elokuuta 2014

Marius




Outi Pakkasen uusin psykologinen jännityskirja oli pienoinen pettymys, sillä sen sivuilla ei nähty graafikko Anna Lainetta edes pikkiriikkisessä osassa. Minusta Anna Laine on sympaattinen hahmo ja Pakkasen kirjoissa jään aina kaipaamaan häntä. Mutta kyllä Mariuksessa paneuduttiin syömiseen ja ruoanlaittoon antaumuksella, ehkä vähän liikaakin, niin kuin kaikissa Outi Pakkasen kirjoissa. Joissakin on jopa reseptit mukana, ei Mariuksessa. Kirjan tiivistelmässä kerrottiin Mariuksen pohjautuvan osin aiemmin julkaistuun jatkokertomukseen, mutta sitä ei kerrottu, että mihin.

Minä en kuulu mihinkään enkä kaipaa minnekään. En edes oikein viihdy missään, en sen enempää Berliinissä kuin Helsingissäkään. Joskus lentokoneessa suljen silmäni ja yritän keskittyä ajattelemaan, että tuskin tiedän, mistä olen lähtenyt ja minne menossa. Olen vain ilmassa ei-kenenkään-maalla, päättymättömällä matkalla.

Marius oli julkisuuden henkilö ja kuollut. Hänen entinen toimittajatyttöystävänsä oli Berliinissä kirjoittaakseen kirjan, kun entinen pomo soitti ja pyysi häntä Helsinkiin kirjoittamaan lehteensä juttusarjan Mariuksesta.  Toimittaja voisi loppujen lopuksi kirjoittaa kirjan Mariuksesta, pomo ehdotti. Toimittajan saapuessa Helsinkiin oli joulunalusviikko ja hänen oli vaikea saada Mariukseen liittyviä henkilöitä kiinni, entinen pomokaan ei vastannut puhelimeen. Tämä kirjan loppuun asti nimettömänä pysynyt toimittaja käytti aikaansa syömällä ja juomalla hyvin kalliissa hotellissa ja Helsingin ruokapaikoissa. Helsingin kuvaukset ovat Pakkasen kirjoissa aina hyvin esillä.

Pikkuhiljaa toimittaja alkoi koota aineistoa televisiotähti Mariuksesta. Hän sai kiinni joitakin lähiomaisia, mutta Mariuksen kuolema kuulosti aika sekavalta ja toimittaja aikoi palata Berliiniin niin pian kuin mahdollista, aineistoa ei ollut tarpeeksi. Mariukseen liittyvät asiat menivät entistä enemmän sekaisin, eikä toimittaja oikein tiennyt mitä tekisi. Itsekin olin aika sekaisin lukiessa tätä jännityskirjaa, enkä oikein löytänyt tästä mitään jännittävää. Lopussa selvisi aika moni asia, mutta kyllä tämä tällä kertaa oli jäädä lukematta loppuun asti, vaikka kirjan teemoina olivat ne vanhat mustasukkaisuus ja kosto. Kyllähän tässä kirjassa se murhakin tapahtui ja murhaaja jäi kiinni, mutta minulla oli yhtä tylsää kuin toimittajalla hotellissa. *

Outi Pakkanen, Marius
CrimeTime 2014
s. 232

Osallistun kirjalla Marikan lukuhaasteeseen
Emmin bloggaus
Kristan bloggaus

Tästä pääset lukemaan bloggaukseni Pakkasen Toinen kerros ja  Rakastaja teoksista.

4 kommenttia:

  1. Tuo on kyllä tylsää, kun odottaa, että kirjassa on se tuttu luottohenkilö, josta on oppinut tykkäämään ja häntä ei sitten olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Omppu oikeassa. Olisi pitänyt tarkistaa kirjan kuvaus ennen lainaamista. Mutta toisinaan kirjat ovat hyviä, vaikka se päähenkilö puuttuu josta tykkää.

      Poista
  2. En muista Outi Pakkasen kirjoja lukeneeni, varmaan tutustumisen arvoinen..:)
    Levollista viikonloppua sinulle, Mai! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkasen kirjat ovat aika viihdyttäviä ja väkivaltaa saa kyllä etsimällä etsiä, ne kerrotaan ohimennen, eikä mässäillä niillä. Enemmän kirjat viihdyttäviä. Ne kirjat, joissa Anna Laine on mukana, ovat Neiti Marplemaisia, ratkotaan rikoksia hyvän ruoan seurassa.

      Poista