torstai 28. elokuuta 2014

Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia



Keltaisen kesän viimeiseksi kirjaksi sopi hienon nobelistikirjailijan Thomas Mannin (1875-1955) Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia kirja, joka sisältää eri vuosina kirjoitettuja novelleja. Mann kirjoitti novellit 22–78 - vuotiaana. Saksalainen Thomas Mann sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1929 ja sitä ennen hän oli kirjoittanut mm. Buddenbrookit ja Taikavuori teoksen. Hän on tunnettu myös Tohtori Faustus ja Huijari Felix Krullin tunnustukset teoksista. Natsien aikana Mannin teoksia poltettiin ja hän oli kiellettyjen kirjailijoiden listalla. Hän ei enää palannut Saksaan jouduttuaan maanpakoon natsihallinnon aikana, sillä hän vastusti natsivaltion toimia lehtiartikkeleissaan.

Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia sisältää kahdeksan novellia, joista kaikista nousee samoja teemoja ylös: porvariselämä, sairaudet ja vammaisuus, kuolema ja rakkaus. Rakkaus on yleensä yksipuolista ja tuhoontuomittua. Kirjan kertomusten ihmiset miettivät ja ajattelivat paljon, kirja oli aika pitkälle moraaliajattelua ja sen vastakohtana oli lupa heittäytyä irti sovinnaisista käyttäytymistavoista. Päähenkilöt itse antoivat itselleen luvan käyttäytyä epätavallisesti ja puolustelivat itselleen kiihkeästi käytöstään.

Mannin kuuluisimman novellin, Kuolema Venetsiassa (1912), päähenkilö oli viisikymmenvuotias Gustav von Aschenbach, joka matkusti Venetsiaan lomailemaan. Samassa hotellissa oli äiti neljän lapsensa kanssa, joista nuorin oli poika ja johon Aschenbach rakastui. Kirjasta voi lukea enemmän mitä tämä rakastuminen aiheutti. Kirjan nimikkonovellin nimi antaa hieman väärän kuvan kirjasta, sillä tämä kirja ei ole dekkari, eikä kirjassa tehty murhia. Kuolema oli Mannin yksi teema kertomuksissa. Novellista on tehty myös samanniminen elokuva (1971).

Hän vaipui istumaan penkille, hän hengitti aivan suunniltaan kasvien öistä tuoksua. Ja taakse nojautuen, kädet hervottomina riippuen, voitettuna ja tuon tuostakin värähtäen hän kuiski kaipauksen ikuista kaavaa – se oli tyystin mahdoton, mieletön, tuomittava, naurettava ja siltikin pyhä, vielä tässäkin kunnioituksen arvoinen: ”Minä rakastan sinua!”(Kuolema Venetsiassa)

Kuolema Venetsiassa sisältää kertomuksia, jotka ovat outoja siinä mielessä, että rakastuminen on yleensä yksipuolista ja mahdotonta. Gustav von Aschenbach muuttui kertomuksessa pedofiiliksi, joka onneksi ei onnistunut suunnitelmissaan, eikä kirjan tarina ollut kaunis. Yksikään kirjan kertomuksista ei ollut miellyttävä, mutta uskon, että ne on koottu kirjaksi juuri samantyyppisten tarinoidensa vuoksi.

Thomas Mann kuvasi tarkasti havaintojaan ihmisistä, varsinkin heidän ulkonäöstään eri tilanteissa. Mannin porvarit olivat varakkaita ja itsevarmoja, paitsi vammautuneet henkilöt. Heistäkin Mann kirjoitti yhtä tarkasti. Myös ihmisluonne ja päähenkilöiden ajattelu sai tarkan kuvauksen. Ihmisluonteen vastakohdaksi tai vertailuksi, Mann kirjoitti tuhlailevasti ja kuvailevasti myös luonnosta. Mann oli mielestäni äärimmäisyyksien kuvaaja, ja Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia on lähes julma teos, julma kirjan päähenkilöille. Suosittelen kirjaa historian ystäville, sillä Mann kuvaili kaikkea todella tarkasti ja vanhimmat kertomukset ovat yli 100-vuotiaita. ***

Mitä hänessä oikein tapahtui seuraavien hetkien aikana? Ehkä syynä oli se hekumallinen viha, jota hän oli tuntenut naisen nöyryyttäessä häntä katseellaan, ehkä se viha nyt, kun nainen hänen maassa lojuessaan oli kohdellut häntä kuin koiraa, yltyikin mielettömäksi raivoksi, joka hänen oli purettava johonkin, vaikkapa omaan itseensä(Pikku herra Friedmann)

Thomas Mann, Kuolema Venetsiassa ja muita kertomuksia
suom. Oili Suominen, Eeva-Liisa Manner ja Aarno Peromies
Tammi, Keltainen pokkari 2010 4. painos
ensimmäinen suomenkielinen painos julkaistiin 1985
Erzählungen 1960
s. 390
Osallistun Mannin teoksella Jokken Nobelisti-haasteeseen
ja Opuscolon Keltainen kesä -haasteeseen.

Kirjasta ovat bloganneet Niina T., Kirjanurkkaus, Hannu , Kirja-Aitta ja Mari 

17 kommenttia:

  1. Tervetuloa Kirja-Aitan MrRainfold Kirjasähkökäyrän lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kuolema Venetsiassa on merkittävä teos ja kirjoituksesi siitä on osuva.

      Poista
    2. Kiitos. Tämän kirjan voi lukea pitemmän ajan aikana sulatellen novelleja, sillä teksti on ehkä ajalle tyypillistä, kuvailevaa ja kruusailevaa.

      Poista
  2. Saat Mannin kuulostamaan kiinnostavalta jopa tällaisen hänen epäfaninsa silmissä. Tämän olen joskus lukenut, muistaakseni puoliväkisin kuten myös Tohtori Faustuksen. Mistä sitä tietää, ehkä jonain päivänä hurahdan Mannin teoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Omppu :) Omassa kirjahyllyssä on Klaus Mannin Mefisto eli kirjailijan poika Klaus on myös kirjailija ja veli on kirjailija. Thomas Mann kirjoitti kirjasarjan Mannin perheestä, jota en ole lukenut, mutta kiinnostuin...

      Poista
    2. Myös Mannien suvusta on tehty elokuvakertomus, jota olen katsellut osittain kahteen kertaan. Mielenkiintoista, sen voin sanoa!

      Kiitos postauksesta, Mai♥♥

      Poista
    3. Kiitos Aili. Minä en muista, että olisin katsonut elokuvakertomusta. Muistan yleensä kun olen vähän aikaa katsonut jotain elokuvaa, että jahas olen katsonut tämän. Hyvän elokuvan voi katsoa monta kertaa ;)

      Poista
  3. Tämä on ehkä ainoa Mann, jota en ole lukenut. Mannin Taikavuori kuuluu minusta maailman 10 tai 20 parhaan kirjan joukkoon. Kaikki Thomas Mannissa kiinnostaa minua. Jätin jopa saksan kertauskurssin kesken, kun Teemalta alkoi joku vuosi sitten Mannin perheestä kertova dokkari. Meillä ei tallennin silloin vielä toiminut kiitos ympäröivien vuorten...

    Kuolema Venetsiassa on kuuluisa ja piedetty. Ehkä minäkin sen vielä ehdin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait minut kiinnostumaan myös Taikavuoresta :)
      Pakko mainostaa:
      Tällä viikolla alkoi Teemalla ruotsalainen Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Se pohjautuu Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin kirjasarjaan. Aivan uskomattoman hieno tv-sarja. Voit kuvitella, että kyyneleitä riitti.

      Poista
  4. Pidän Mannin tyylistä, jos luen vielä Mannia varmaan pitäisi lukea se Taikavuori :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kiinnostuin siitä Mannin perheen kirjasarjasta. Mannin pitkän elämän aikana ehti tapahtua Saksassa aika paljon mm. kaksi maailmansotaa ja holokausti. Perheen sisällä on varmasti tapahtunut kaikenlaista noiden vuosien aikana. Thomas Mann oli naimisissa juutalaisen kanssa, joten voin vähän kuvitella mitä se on perheen elämään vaikuttanut.

      Poista
  5. Kiva kun tulit Kirjasähkökäyrän lukijaksi Runotyttö, tervetuloa mukaan :)

    VastaaPoista
  6. Olen nähnyt Kuolema Venetsiassa vain elokuvana. Siinä oli tuo pedofilia -ajatus häivytetty ja kyseessä oli pikemminkin ihastuminen nuoruuteen ja kauneuteen, tai ainakin minä koin sen niin.
    Sait minut haluamaan lukea tämän(kin) kirjan.
    Minäkin muistan tuon vaikuttavan dokkarin, minkä Leena mainitsee. On niin kiinnostavaa kuulla ihmisiä, jotka ovat eläneet merkittävissä historian myllerryksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvan poika oli myös vanhempi kuin kirjan poika. En paljasta juonta enempää, jotta jää jotain lukemistakin.
      Tykkään dokkareista ja niitä tulee niin paljon, että aina jää jotain katsomatta.

      Poista
  7. Luin kesällä tuon Kuolema Venetsiassa ja pidin. Valitettavasti omistan vain tuon version, enkä tuota uudempaa, Keltaisen kirjaston kirjaa, jossa on muutakin. Pitänee saada tuo, vaikka en aio omaanikaan menettää. Olin lukenut tuon kauan sitten, mutta kertasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on pakko tunnustaa, että en tykännyt Kuolema Venetsiassa novellista pedofilian vuoksi. Muutenkin kaikki novellit olivat todella outoja. Todella hienoa, että kirjoittaa sairaista ja vammaisista, mutta näissä novelleissa heidän kuvailu meni överiksi. Siksi kirjoitin, että Mann oli julma päähenkilöille.

      Poista
  8. Tervetuloa Pinon päällimäisen Sannabanana Kirjasähkökäyrän lukijaksi :)
    Mukavia lukuhetkiä sinulle :)

    VastaaPoista