perjantai 1. elokuuta 2014

Unissakulkija




Ruotsalainen kirjailijapari Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist alias Erik Axl Sund ovat kirjoittaneet jännitystrilogian, joista kaksi on suomennettu, Varistyttö ja Unissakulkija. Syksyllä 2014 ilmestyy päätösosa Varjojen huone. Aikomukseni oli olla lukematta nämä raakaa väkivaltaa lapsiin kohdistavat kirjat, mutta nyt olen jostakin syystä lukenut kaksi ensimmäistä ja koska kirjailijat osasivat koukuttaa lukijansa, aion lukea myös trilogian päätösosan. Kirjan pääosassa oli avuton rikoskomisario Jeanette Kihlberg, joka hoivasi Unissakulkijan alussa poikaansa. Poika joutui hyökkääjän uhriksi Varistytön lopussa, joten pakkohan minun oli lukea miten Jeanetten pojalle kävi, sillä Varistytön kuvioissa nuoret pojat joutuivat sarjamurhaajan uhreiksi. No löytyi sieltä muitakin uhreja pilvin pimein ja Unissakulkijassa uhreja on yhtä lailla, jos ei enemmänkin.

Illalla Victorian on vaikea nukahtaa, ja hän kääntelehtii sängyssään.
Häneen sattuu, koska isä oli niin kovakourainen. Kiehuvan kuuma vesi kirvelee ihoa, ja alapäätä särkee. Hän kuitenkin tietää, että se menee ohi yön kuluessa. Sillä edellytyksellä, että isä on tyytyväinen ja saa nukutuksi.
Hän nuuhkii pientä koiraa, joka on tehty aidosta kaninnahkasta.

Kirjan toinen päähenkilö oli molemmissa kirjoissa psykologi Sofia Zetterlund, jonka kanssa Jeannette viritteli suhteenpoikasta aikaiseksi, mutta Sofia ei oikein lämmennyt tai lämpeni välillä. Sofialla oli oma vaikea taustansa takanaan ja kirjan kuvioissa käydään näitä taustoja läpi tarkalla kammalla, salaisuus salaisuudelta. Kirjan päärikollisuudet olivat insesti ja pedofilia sekä niiden aiheuttamat henkiset, fyysiset ja psykososiaaliset vauriot. Unissakulkijassa keskityttiin enemmän rikoksiin kuin rikosten selvittämiseen. Jeannetten yksityiselämä oli myös enemmän tapetilla kuin tiivis murhatutkinta, vaikka ruumiita löytyi koko ajan. Kirjaa lukiessa tiesi, että kun joku nimi mainittiin, niin pian se löytyi murhattuna. Kukahan se viikatetta heilutti? Kuka oli suuttunut niin paljon, että murhasi ihan tarkoituksella tietyn piirin ihmisiä?

Inkubaatio. Itämisaika. Aika tartunnan ja sairauden puhkeamisen välillä. Mutta myös hautomisaika. Munan kuoriutumisen odotus. Kuinka sama sana voi kuvata lapsen synnyttämisen odotusta ja taudin puhkeamisen odotusta? Onko se sama asia?

Unissakulkija oli kuin havainnoisi mielenterveyspotilasta, potilasta, jolla on useampi sivupersoona. Koskaan ei tiennyt kenestä kerrotaan, vaan lukijan on ryömittävä potilaan sivupersoonien mukana. Unissakulkija ei vielä kertonut paljon siitä kuka tappoi ja kenet, mutta vihjeitä ja koukkuja tuli kirjan sivuilta. Luulen, että Unissakulkijan kirjoittajat ovat jakaneet sivupersoonat keskenään, jolloin heidät on saatu sopimaan tarinan juoneen, muuten tarina oli aika sekava. Vaikea suositella kirjaa kenellekään, sillä lasten hyväksikäyttö kirjan tarinan punaisena lankana on inhottavaa. ***

Erik Axl Sund, Unissakulkija
Otava 2014
suom. Kari Koski
Hungerelden 2011
s. 395

 Osallistun kirjalla Marikan lukuhaasteeseen
Kirjasta ovat postanneet mm. Leena , Annika , Susa , Kuutar , Jori , Anna Maria , Emmi , Krista ja Sonja

2 kommenttia:

  1. Mai, tätä on rankka lukea, mutta mieti miten rankkaa olisi olla lapsi joka tämän kokee. Ei pedofiilisu siihen lopu, että me laitamme päämme pensaaseen. Minusta on hyvä, että tavalla tai toisella mahdollisimman moni tästä tietää, vaikka tämä kyllä syö lukijaakin. Etenkn just Varistyttö oli viedä mut rajan yli...

    Minua on rikollisista lukiessa usein kinnostanut tuo monipersoonallisuujuttu, sillä sen perusteella on peruttu jopa kuolemantuomio ja muutettu se elinkautiseksi. Kunpa Varjojen huone nyt toisi tuohonkin asiaan todellista valoa, että kaikki vain loppuisi kuin seinään tuosta vaan.

    Odotellaan nyt vaan lokakuuta ja hyvä tuo sun: '...mutta nyt olen jostakin syystä lukenut kaksi ensimmäistä ja...' Niinpä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuolla netissä seurannut, että moni lukijoista on jättänyt Varistytön kesken, kun se on niin paha. Minusta tämä Unissakulkija oli pahempi, huh huh.
      Psykiatri Hannu Lauerma on todellinen asiantuntija tällaisissa rikoksissa ja hän on kirjoittanut myös kirjoja rikoksista ja rikollisista. Olin kerran hänen luennolla kuuntelemassa.

      Voi pieniä lapsiraukkoja, jotka joutuvat kohtaamaan tällaista todellisessa elämässä, kirjathan ovat kuviteltuja.
      Pedofilia ja insesti on todellisten surkimusten rikollisuutta.

      Poista