tiistai 29. heinäkuuta 2014

James Bowen: Katukatti Bob




James Bowen oli huumevieroitushoidossa ja kuntoutuksessa, kun hänen asuintalonsa portaikkoon ilmestyi punaisenkirjava katukissa. Kissa oli huonossa kunnossa ja turkista puuttui karvoitusta, mutta kissa oli selvästi ihmisrakas. James Bowen otti lopulta huolehtiakseen kissasta ja heistä tuli Lontoon kaduilla ihmisten rakastama pari. Jos Bob ei ollut Jameksen mukana soittopaikoilla, ihmiset kyselivät Bobin perään. Bob sai ruokalahjoja ja kissantarvikkeita häneen ihastuneilta ihmisiltä, yleensä naisilta.

Kissa näytti nauttivan hellyydenosoituksista ja alkoi hieroa kylkeään kevyesti minua vasten. Silitin sitä vähän lisää ja tunsin, että sen karva oli huonossa kunnossa ja että turkissa oli siellä täällä paljaita läikkiä. Kissa oli selvästikin kunnon aterian tarpeessa. Ja kiehnäämisestä päätellen se kaipasi myös hellää huolenpitoa.

James Bowen sai Bobin ansiosta elämälleen uuden suunnan. Hän uskalsi luopua metadonihoidosta ja siirtyä subutexiin ja pikkuhiljaa irrottautua huumemaailmasta ja sen lieveilmiöistä eroon. Kirja ei ole pelkästään kirja ihmisten rakastamasta Bobista, vaan se on myös kirja siitä, miten James pääsi huumeista eroon. James Bowenin mielestä Bobilla oli iso vaikutus hänen elämänmuutokseensa, sillä James ei ollut enää yksin, hänen piti huolehtia heidän kahden hyvinvoinnista.

Elämä Lontoon kaduilla ei ollut helppoa. Katusoittaminen oli kiellettyä, joten pian Jameksen piti keksiä jotain kunniallisempaa hommaa rahanansaitsemiseksi ja se löytyi lehdenmyyjän hommasta. Kissa olkapäällä istuen James möi lehtiä enemmän kuin muut, joten kateellisten joukko kasvoi. Muut lehdenmyyjät alkoivat savustaa Jamesta pois lehdenmyyjän hommasta. Entisen huumeidenkäyttäjän ei ollut helppo päästä takaisin tavallisten ihmisten elinympäristöön, hyväksytyksi kansalaiseksi. Jopa suhteiden solmiminen läheisten ihmisten kanssa tuotti ongelmia, sillä James oli heroiinikoukun vuoksi ollut vuosikausia välinpitämätön ja vilpillinen. Mutta äiti ei ollut unohtanut poikaansa.

Väistämättä äiti syytti itseään kaikesta. Hän uskoi pettäneensä minut, mutta minä sanoin, etten syyttänyt häntä yhtään mistään. Totuus oli, että minä olin pettänyt itseni. Loppujen lopuksi tilanteesta ei voinut syyttää ketään muuta.
”Sinä et päättänyt nukkua pahvilaatikoissa ja vetää päätä sekaisin heroiinilla joka ilta. Minä päätin”, sanoin jossain vaiheessa. Se sai äidin itkemään uudestaan.

Pian James huomasi ihmisten puhuttelevan Bobia Bobcatiksi ja turistit tunnistivat kissan Lontoon kaduilla, kun se istui Jameksen olkapäällä tai valjaissa maassa. Kissasta otettiin tuhansia kuvia ja videoita, jotka levisivät YouTubessa. Jameksesta ja Bobista oli tehty myös juttu paikallislehteen. Bobista oli tulossa kissatähti. Suosittelen tätä hellyttävää kissakirjaa kaikille lukijoille. Todella upea kissa. Miau.

Jokainen tarvitsee mahdollisuuden, jokainen ansaitsee toisen tilaisuuden. Bob ja minä olimme tarttuneet meidän tilaisuuteemme.

James Bowen, Katukatti Bob – Kissa joka muutti elämäni ****
suom. Kimmo Paukku
WSOY 2014
A Street Cat Named Bob 2012
s. 265


10 kommenttia:

  1. Hei,
    minä löysin tänne tuolta Ullan kautta ja sain heti hyvän kirjavinkin, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu, että löysit kirjavinkin :) Tervetuloa blogin jäseneksi :)

      Poista
  2. Mai, no juu, olihan se munkin se muutos tehtävä, mutta täällä nyt ollaan jälleen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Leena, että tulit, vaikka keksin tämmöisen uudistuksen :)
      En sano, että en koskaan enää muuta mitään, sillä tunnen itseni ja tykkään kokeilla uusia juttuja :)
      Mukavaa loppuviikkoa :)

      Poista
  3. Tämä kirja menee ehdottomasti lukulistalle, sillä kotiin muutti reilu viikko sitten kissa!

    Olen yrittänyt kirjautua uudelleen lukijaksesi, mutta en ole keksinyt, miten se onnistuisi niin, että saisin syötteet tulemaan. Bloggeri sanoo, että olen jo kirjautunut, mutta syötteet eivät näy lukuluettelossa. En liioin onnistu lisäämään blogiasi omani sivupalkkiin seuraamieni joukkoon. Luultavasti kyse on vain omasta osaamattomuudestani bloggerin kanssa, ja toivottavasti keksin jossain välissä ratkaisun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Paula, sori kun aiheutin tämmöisen vaivan...
      Mutta kiva kun löysit tämän ihanan katukissan :)

      Poista
  4. Aah, nyt keksin, miten voin lakata olemasta lukijasi. Sen jälkeen uutena liittyminenkin onnistui ja syötteet tulla näkyviin taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kun on blogikavereita, oli vähän aikaa aika orpo olo ;)

      Poista
  5. Luen ehdottomasti seuraavankin Bob-kirjan. Uskon sen olevan yhtä ihastuttava kuin Katukatti Bob, jota muistelen edelleen lämmöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katukatti Bob on yhteiskunnallinen kirja, sillä siinä kerrotaan huumeidenkäyttäjästä ja hänen pyrkimisestään huumeista eroon, mikä on vaikeaa ja byrokratia jarruttaa sitäkin puolta. Onneksi James Bowen pääsi huumehoitoon ja jaksoi hoitaa kissaansa. Lemmikkieläimillä on maagisia voimia ja uskon, että Bob auttoi huumevieronnassa olemalla vain seurana ja helliteltävänä.

      Poista