keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Tuhopolttaja




Tuhopolttaja on ruotsalaisen kirjailijan Anna Janssonin uusin Maria Wern -sarjan dekkari. Tutustu myös Anna Janssonin Haudan takaa ja Murhan alkemia dekkareihin. Maria Wern asuu lastensa Emilin ja Lindan kanssa Gotlannissa ja toimii siellä rikospoliisina Per Arvidssonin ja Jesper Ekin kanssa Tomas Hartmanin alaisena. Gotlanti on osoittautunut oikeaksi rikospesäksi, sillä useampi kirjailija kirjoittaa gotlantilaisista rikoksista. Tällä kertaa Gotlantia ravisuttivat tulipalot, joita poliisit epäilivät pikkupoikien aikaansaannoksiksi, kunnes tulipaloissa alkoi menehtyä ihmisiä. Ihmiset olivat selvästi surmattu ennen tulipalon sytyttämistä.

Hautajaisten jälkeen isä oli vienyt äidin vaatteet ulos roskikseen mustassa jätesäkissä. Mutta Leo oli hakenut säkin takaisin ja ripustanut vaatteet hienosti henkareille, niin kuin äiti halusi. Isä ei sanonut mitään. Äidistä ei puhuttu. Se oli sanaton sopimus.

Maria Wern on tehokas rikostutkija. Lisäksi lapset ja naiset puhuvat hänelle mielellään. Marialla on luontainen kyky lähestyä epäiltyjä. Tulipaloaallon levitessä Marian epäiltyjen lista kasvoi kovasti. Epäiltyjen joukkoon hän liitti myös palomies Björnin, johon Maria oli ihastunut. Björnin ex-tyttöystävä pisti kapuloita rattaisiin ja ripustautui Björniin, joten Marialla oli huoli suhteen kehittymisestä kolmoisdraamana. Tehokas rikostutkija ei jätä kiveäkään kääntämättä ja Maria oli sinnikäs. Lopulta tutkimukset tuottivat tulosta.

Puhelun päätyttyä huoli taas hiipi Marian mieleen. Hän kuuli Björnin leikinlaskun yläkerrasta, Lindan solisevan naurun. Etenivätköhän he vähän liian nopeasti? Saattoiko tällainen onni olla totta? Juuri, kun Marian olisi pitänyt olla onnensa kukkuloilla, iskivät katastrofiajatukset.

Tuhopolttaja jatkoi Maria Wern – sarjaa mielenkiintoisella tarinalla. Tuhopolttajan päärikollinen pysyi tiukasti pimennossa loppuun asti, joka mielestäni on hyvä juttu, sillä en halua tietää rikollisen toiminnasta ennen loppua. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tämä oli tulipaloista ja murhista huolimatta kevyttä viihdettä, joka ei vienyt yöunia. Ehkäpä kirjan suomennos olisi sopinut paremmin kirjan nimeksi, Tanssi tulisilla hiilillä. Kirja on mukavaa kesäluettavaa, kun ulkoilma on ennemmin sateinen kuin aurinkoinen ja lämpömittari pysyttelee alle +20. ***

Anna Jansson, Tuhopolttaja
suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Gummerus 2014
Dans på glödande kol 2013
s. 301
Osallistun kirjalla Marikan lukuhaasteeseen

6 kommenttia:

  1. Olen ohittanut tuon kirjan jotenkin...tai siis oletin tuon vanhaksi kirjaksi. Pidän todella Anna Janssonin kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa on todella intensiivinen kansikuva, herättävä.
      Minä pidän myös Maria Wern-sarjasta ja olen lukenut ne kaikki. Kirjoissa on myös muuta kuin sitä rikollisten jahtaamista.

      Poista
  2. En tunne Anna Janssonin tuotantoa lainkaan. Kuulostaa kiinnostavalta. Ruotsalainen rikoskirjallisuus on vertaansa vailla ja muutenkin tykkään Sverigestä ja svenskasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TV:ssä pyörii Maria Wern-sarja jo uusintoina eli kirjasarjasta on tehty jo tv-sarja. Katson sitä mielelläni, sillä se on kuvattu Gotlannissa ja maisemat ovat kivat.
      Suosittelen Janssonin dekkareita, sillä niitä lukee näin kesäisin ihan mielellään. Ruotsalaiset ovat kyllä aivan huippudekkaristeja. Onkohan se heillä geeneissä?
      Jos tunnustan salaisuuden niin olen aina ihmetellyt tuota pakkoruotsia, kun en tähän päivään mennessä ole ikinä sitä tarvinnut ja silti se piti yliopistoa myöten suorittaa.

      Poista
  3. Varmasti mielenkiintoinen dekkari, johon en ole tutustunut...
    Kiitos postauksesta, Mai; hyvää heinäkuun jatkoa sinulle! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili ja hyvää heinäkuun jatkoa myös sinulle. Toivottavasti aurigon kera :)

      Poista