maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mehiläisten salaisuudet




Sinä iltana, kun makasin vuoteessani hunajahallissa ja suljin silmäni, surina lävisti vartaloni. Lävisti koko maailman. Se oli vanhin olemassa oleva ääni. Pois lentävien sielujen ääni.

Mehiläisten salaisuudet teoksen kirjoittaja Sue Monk Kidd asui lapsuutensa ja nuoruutensa Yhdysvaltojen etelävaltioissa -50 ja 60-luvuilla. Tuohon aikaan etelävaltioiden kiihkein kysymys oli rotuerottelu ja kansalaisten siviilioikeudet. Etelävaltioissa valkoiset ja mustat eivät olleet tasa-arvoisia ja Kidd kuvasi kirjassa väliin raadollisilla tavoilla sitä, miten valkoiset kohtelivat mustia. Kirja kuvaa vuotta 1964 ja sen pääosassa on valkoinen 14-vuotias Lily, jonka isä oli maanviljelijä. Lily karkasi kotoa, sillä hän etsi tietoja äidistään. Mukaansa hän otti perheen mustan palvelijan, joka joutui karvaasti kokemaan valkoisten vihan aikoessaan rekisteröityä äänestäjäksi. Kirjasta on tehty samanniminen elokuva vuonna 2008 ja sitä on esitetty myös näytelmäversiona. Mehiläisten salaisuudet teos on todella suosittu kirja Yhdysvalloissa, sillä sitä on myyty siellä yli 4 miljoonaa kappaletta.

Anna mehiläisten tulla haudalleni
ja hunajan juosta huulilleni.
Kun oon kuollut ja päälläni on multaa,
tän toiveen voitko täyttää.
Taivaan tiet on aurinkoa ja kultaa.
Mutt´ mulle vain hunaja tien näyttää.
Anna mehiläisten tulla haudalleni
ja hunajan juosta huulilleni.

Lilyllä oli jäljellä joitakin tavaroita äidistään, joiden perusteella hän suunnisti kolmen mustan siskoksen luokse. Siskokset hoitivat mehiläisiä ja möivät hunajaa. Isänsä kaltoin kohtelema Lily tunsi tulleensa kotiin. Siskokset ottivat valkoisen tytön kotiinsa ja opettivat hänelle mehiläisten hoitamista. Koko mustien yhteisö otti Lilyn jäsenekseen. Lily ei vain saanut kerrottua miksi oli tullut heidän luokseen ja salaisuus painoi raskaasti hänen harteitaan.

Minä ja minun äitini.
Millään muulla koko maailmassa ei ollut merkitystä kuin sillä miten hänen päänsä taipui puoleeni, niin että nenämme hipaisivat toisiaan. Hänen kasvoillaan oli leveä hymy, joka säteili kuin ilotulitus. Hän oli ruokkinut minua pienellä lusikalla. Hän oli hieronut nenäänsä omaani ja katsonut minuun valoisilla kasvoillaan.

Rakkautta janoava Lily etsi äitiään, joka oli kuollut hänen ollessaan pieni. Lilyn isä oli katkeroitunut mies, joka oli julma tytärtään kohtaan, joten ei ihme, että tyttö karkasi. Lily löysi sen mitä etsi ja paljon muuta. Tämä kirja oli kertomus rakkaudesta, anteeksiannosta ja mehiläisistä. Kirja oli tunteita täynnä, ja samalla se oli hellyttävä kesäkirja kuuman trooppisesta etelävaltiosta. 60-luvun kuuma poliittinen ilmapiiri kuvataan ohimennen. Rasismi kukoisti molemmin puolin, mutta valkoiset eivät joutuneet siitä vastuuseen. Mehiläiset surrasivat. Hunaja maistui sekä mustille että valkoisille. *****

Hän sanoi: ”Se koskee, tiedän että se koskee. Päästä se ulos. Päästä se kaikki ulos.”
Minä päästin. Painoin suuni hänen pukunsa rinnusta vasten, ja tuntui kuin olisin nostanut koko elämäni taakan ja tuskan ja singonnut sen hänen päälleen, vetänyt sen sisältäni ulos, eikä hän hätkähtänyt siitä millään tavalla.

Sue Monk Kidd, Mehiläisten salaisuudet
suom. Helinä Kangas
BAZAR 2005
The Secret Life of Bees 2002
s. 349

Kirjasta ovat postanneet  Merenhuiske , Norkku, Suketus , Katri , Elegia
 ja Laura 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti