keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Sudenkorennon lento




Kiinnostuin Martin Pagen Sudenkorennon lento teoksesta Marikan postauksen ansiosta. Kirja oli juuri sopiva Lukuiloa Perhoslaaksossa lukuhaasteeseeni. Teoksen tarina oli kiinnostava ja sellainen, joka ei ollut ennen tullut vastaani. Tarina kertoi nuoresta ja orvosta Fiosta, joka maalasi tauluja. Rikas taidemaailman mesenaatti kiinnostui hänen tauluistaan. Maalaaminen oli nuorelle tytölle vain sivuharrastus rikollisen puuhastelunsa ohessa, sillä Fio elätti itsensä kiristämällä ihmisiä. Pikkuhiljaa maalaaminen vei yhä enemmän hänen aikaansa, ja hänen kykynsä kehittyivät.

Yhdeksänvuotiaaksi asti Fio luuli asuvansa palatsissa, sitten maailma ja hänen toverinsa opettivat hänelle, että hänen linnansa tavattiin h-ö-k-k-e-l-i, ja hän häpesi vastoin tahtoaan valtakuntaa, jonka valo ei onnistunut avaamaan kunnon ihmisten silmiä.

Tarinan juoni lyhykäisyydessään oli, että kuinka tuntemattomasta tehdään tunnettu, jonka kaikki haluavat tuntea ja nähdä. Lehdet kirjoittivat juttuja hänestä, vaikka eivät edes tienneet, kuka taiteilija oli, saatikka että olisivat nähneet hänen taulujaan. Kutsuja ja haastattelupyyntöjä sateli joka puolelta, ja pian Fio oppi, että meni tai ei, aina hänet oli nähty kutsuissa, riitti, että oli pelkästään kutsulistalla mukana.

Kirjan alku oli suurenmoinen ja se kertoi Fion hymyn historiasta, joka minusta on aika epätavallinen kirjan alku, mutta iloinen, hauska ja suorastaan hykerryttävä.

Ensimmäisen kerran Fion hymy nähtiin egyptiläisessä haudassa, joka oli peräisin 18. dynastian ajalta… Kohottaessaan öljylyhtyään lordi Dalhouse näki freskon, joka esitti Nebamonia, thebalaista arvohenkilöä, ja tämän vaimoa. Heidän välissään kyykötti suloisesti heidän tyttärensä, ja liekki paljasti hänen kasvoillaan erään vielä syntymättömän Fion hymyn…

Fion hymy ohitti äidin kohdunkaulan 9. toukokuuta 1980.

Kuuluisuus voi olla todella raskasta henkilölle, joka ei ole semmoista kaivannut. Nykyisin julkkis on yksi ammateista ja siihen on Suomessakin tuhansia halukkaita. Julkisuudessa eläminen voi tuoda mukanaan monia epäkohtia, joita varsinkin nuoret eivät ymmärrä. Kuten eräässä ohjelmassa sanotaan: yhtenä päivänä olet in ja toisena päivänä olet out.

Kirja oli virkistävä ja viihdyttävä, sanoisin kirjaa jopa realistisaduksi, jota kirjan loppuhuipennus korosti. Sudenkorennon lento toi esille taidemaailman ja julkisuuden inhorealistiset piirteet. Kirja kuvasi rehellisesti nuoren Fion elämää ja ajatuksia sekä päätöksiä, joita ei voinut perua. ***

Martin Page, Sudenkorennon lento
suom. Anu Partanen
LIKE 2005
Ranskankielinen alkuteos La libellule de ses huit ans 2003
s. 221

2 kommenttia:

  1. Mukavaa, että luit tämän. Minäkin pidin alun hymykuvauksesta. Sillä kirja sai minut puolelleen, ja pidin kyllä lopustakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku oli todella innostava ja tykkäsin Fiosta :)

      Poista