Kiinnostuin Martin Pagen Sudenkorennon
lento teoksesta Marikan postauksen ansiosta. Kirja oli juuri sopiva
Lukuiloa Perhoslaaksossa lukuhaasteeseeni. Teoksen tarina oli kiinnostava ja
sellainen, joka ei ollut ennen tullut vastaani. Tarina kertoi nuoresta ja
orvosta Fiosta, joka maalasi tauluja. Rikas taidemaailman mesenaatti kiinnostui
hänen tauluistaan. Maalaaminen oli nuorelle tytölle vain sivuharrastus rikollisen
puuhastelunsa ohessa, sillä Fio elätti itsensä kiristämällä ihmisiä.
Pikkuhiljaa maalaaminen vei yhä enemmän hänen aikaansa, ja hänen kykynsä
kehittyivät.
Yhdeksänvuotiaaksi
asti Fio luuli asuvansa palatsissa, sitten maailma ja hänen toverinsa opettivat
hänelle, että hänen linnansa tavattiin h-ö-k-k-e-l-i, ja hän häpesi vastoin
tahtoaan valtakuntaa, jonka valo ei onnistunut avaamaan kunnon ihmisten silmiä.
Tarinan juoni lyhykäisyydessään oli, että kuinka
tuntemattomasta tehdään tunnettu, jonka kaikki haluavat tuntea ja nähdä. Lehdet
kirjoittivat juttuja hänestä, vaikka eivät edes tienneet, kuka taiteilija oli,
saatikka että olisivat nähneet hänen taulujaan. Kutsuja ja haastattelupyyntöjä
sateli joka puolelta, ja pian Fio oppi, että meni tai ei, aina hänet oli nähty
kutsuissa, riitti, että oli pelkästään kutsulistalla mukana.
Kirjan alku oli suurenmoinen ja se kertoi Fion hymyn
historiasta, joka minusta on aika epätavallinen kirjan alku, mutta iloinen,
hauska ja suorastaan hykerryttävä.
Ensimmäisen kerran
Fion hymy nähtiin egyptiläisessä haudassa, joka oli peräisin 18. dynastian
ajalta… Kohottaessaan öljylyhtyään lordi Dalhouse näki freskon, joka esitti
Nebamonia, thebalaista arvohenkilöä, ja tämän vaimoa. Heidän välissään kyykötti
suloisesti heidän tyttärensä, ja liekki paljasti hänen kasvoillaan erään vielä
syntymättömän Fion hymyn…
Fion hymy ohitti
äidin kohdunkaulan 9. toukokuuta 1980.
Kuuluisuus voi olla todella raskasta henkilölle, joka ei ole
semmoista kaivannut. Nykyisin julkkis on yksi ammateista ja siihen on
Suomessakin tuhansia halukkaita. Julkisuudessa eläminen voi tuoda mukanaan
monia epäkohtia, joita varsinkin nuoret eivät ymmärrä. Kuten eräässä ohjelmassa
sanotaan: yhtenä päivänä olet in ja toisena päivänä olet out.
Kirja oli virkistävä ja viihdyttävä, sanoisin kirjaa jopa
realistisaduksi, jota kirjan loppuhuipennus korosti. Sudenkorennon lento toi esille taidemaailman ja julkisuuden
inhorealistiset piirteet. Kirja kuvasi rehellisesti nuoren Fion elämää ja
ajatuksia sekä päätöksiä, joita ei voinut perua.
Martin Page, Sudenkorennon
lento ***
suom. Anu Partanen
LIKE 2005
Ranskankielinen alkuteos La
libellule de ses huit ans 2003
s. 221
Mukavaa, että luit tämän. Minäkin pidin alun hymykuvauksesta. Sillä kirja sai minut puolelleen, ja pidin kyllä lopustakin. :)
VastaaPoistaAlku oli todella innostava ja tykkäsin Fiosta :)
Poista