lauantai 12. heinäkuuta 2014

Homer ja Langley




Keltaisen kirjaston tämänkertainen kirjavalinta osui E.L. Doctorowin Homer ja Langley teokseen. En ollut koskaan kuullutkaan kirjailijasta, vaikka kansiliepeen tekstin mukaan hän on nykyamerikkalaisista kirjailijoista arvostetuimpia ja mielenkiintoisimpia. Hän osaa yhdistää taitavasti mukaansatempaavan tarinan ja aidontuntuisen miljöön. Se pitää hyvin paikkansa tässä kirjassa, joka kertoo historiallisista tositapahtumista 1900-luvun Amerikassa. Netissä on aika paljon juttua näistä oikeasti eläneistä veljeksistä ja kuvia heidän kodistaan.

Amerikkalaisveljesten tarina koskettaa, sillä he linnoittautuivat kotiinsa ja elivät siellä kaiken kurjuuden keskellä loppuajat ilman sähköä ja vettä, talo umpeen asti täynnä toisen veljen keräämää tavaraa rottien, kulkukissojen ja torakoiden pitäessä heille seuraa. Tämä oli tarina hienostoperheen pojista, joiden pankkitilillä oli kyllä paljon rahaa, mutta sodassa vaurioituneen veljen omalaatuinen sodankäynti eri laitoksia kohtaan sai kummallisia piirteitä. Kirjan päähenkilö oli Homer, joka oli tarinan mukaan kirjoittanut tämän kirjan sokeiden koneella.

Minun isäni kuoli ensin, sillä hän oli töissä Bellevue Hospitalissa ja sai tartunnan sieltä. Luonnollisesti minun äitini seurasi pian perässä. Sanon heitä minun isäkseni ja minun äidikseni, kun ajattelen heitä kuolemassa äkillisesti ja tuskallisesti, tukehtumassa kuoliaiksi muutamassa tunnissa, koska sillä tavalla espanjantauti ihmiset tappoi.
En ole koskaan halunnut ajatella heidän kuolemaansa. Jos heillä oli jonkinlaisia tunteita minua kohtaan, ne näivettyivät sokeutumiseni jälkeen, aivan kuin he olisivat tehneet tuottamattoman sijoituksen ja halunneet minimoida tappionsa. Siitä huolimatta kuolema oli lopullinen hylkääminen, matka jolta he eivät enää palaisi, ja olin järkyttynyt.

Langleyn palattua ensimmäisestä maailmansodasta, hän oli toipilas kaasumyrkytyksestä. Sodan kauhut tekivät hänestä sodan vastustajan ja ilmeisesti sekoittivat hänen päänsä, sillä hänestä tuli hamstraaja. Päivät ja yöt hän kulki etsimässä tavaroita, joilla talo täyttyi uhkaavasti. Lisäksi hän luki kymmeniä lehtiä joka päivä ja arkistoi tärkeimpiä uutisia. Kaikki lehdet jäivät myös taloon. Kymmenien vuosien kuluessa talossa oli tonneittain sanomalehtiä. Hulluin tavara oli kokonainen auto, jonka Langley toi sisälle taloon osina ja kokosi autoksi. Tarkoitus oli auton avulla säästää sähkömenoissa tekemällä siitä generaattorin.

Kun paranin niin paljon, että jaksoin mennä alakertaan, kysyin Langleylta: Jos halusit tänne auton, miksi et tuonut sellaista uudenaikaista mallia?
Sanoin sen vitsinä istuessani T-Fordissa ja painoin äänimerkin kumipalloa kaksi kertaa kuin huutomerkeiksi perään. Törähdykset kimpoilivat ympäri huonetta ja kertautuivat hupaisina kaikuina ullakolle asti,
Langley otti kysymykseni vakavasti. Tämän sai halvalla, vain muutamalla dollarilla, hän sanoi. Kukaan ei halua näin vanhaa mallia, joka täytyy käynnistää kammella.

Langleyn tavoitteena oli aina säästää, mutta mielestäni hän teki päinvastoin. Tavaraa kertyi valtavasti, jolla he eivät tehneet mitään. Tosin vaatteiden loppuessa veljekset alkoivat pitää armeijan ylijäämävaatteita, joita Langley oli kerännyt. Veljekset eivät käyneet myöhemmällä iällä missään, söivät säilykkeitä, hakivat palopostista vettä jne.

Kirjan sivuilta voi poimia monta teemaa mm. tavaroiden hamstraamisen ja sen seuraukset. Olen toisinaan seurannut TV:stä ohjelmia ihmisistä, jotka hamstraavat tavaroita sairaalloisesti. Heidän asunnoistaan löytyy kaikkea mahdollista kuolleista eläimistä ja tuhoeläimistä lähtien ihmisten ulosteisiin asti, joita voi olla monen vuoden ajalta. Yleensä ihmiset ovat saaneet terveysviranomaisilta ohjeet siivota, mutta sairaat ihmiset eivät pysty siihen. Langleyn sotaneuroosi oli jäänyt hoitamatta ja näkyi sairaalloisena käytöksenä, joka paheni koko hänen elinikänsä. Sokea veli Homer oli hänestä riippuvainen ja sopeutui veljensä oikkuihin.

Tietysti veljesten elämään kuului myös muita ihmisiä, joita saapui taloon yllättäen. Alkuaikoina talossa oli myös palvelusväkeä, mutta pikkuhiljaa Langley sanoi heidät irti milloin mistäkin syystä. Nuorempina veljekset kulkivat juhlimassa, mutta sekin loppui. Vietnamin sodan aikoihin taloon majoittui hippiporukkaa, joka oli ainakin Homerista mukavaa ja toi tervetullutta vaihtelua heidän elämään. Tämä oli erikoinen tarina veljeksistä, joiden elämä kulki loistosta kurjuuteen. Langleyn elämäntarkoitus oli tavaran hamstraaminen ja Homerin musiikki ja sen soittaminen. Erikoinen ja erityinen tarina veljeksistä, jotka elivät pitkän elämän, mutta tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. *****

E. L. Doctorow, Homer ja Langley
suom. Helene Bützow
Tammi 2013
engl. kiel. alkuteos Homer & Langley 2009
s. 210

 Osallistun Homer ja Langley teoksella Opuscolon Keltainen kesä -haasteeseen.
Kirjan ovat lukeneet mm. Jarkko , Marika ja Henna

10 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä, vaikka Doctorow-suosikkejani ovat joskus ajat sitten luetut Ragtime ja Gansterin oppipoika (uusintaluku voisi olla paikallaan). Doctorow osaa kyllä erittäin hyvin yhdistää historiaa kirjoihinsa. Ei ole luennoinnin makua, vaan sinne se sujahtaa sulavasti juonen sekaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään myös noista historiallisista faktajutuista. Oppii uusia asioita tai vanhat asiat muistuvat uudelleen mieliin, kun lukee tällaisia teoksia.
      Oikein mielenkiintoinen teos :)

      Poista
  2. Ihastuin Doctorowiin joskus kymmeniä vuosia sitten, kun luin kirjan nimeltä Kuikkajärvi. Toivottavasti muistan nimen oikein, en jaksa nyt tarkistaa :) Muistelen että se oli rakkauskertomus, jokin siinä vaikutti nuoreen mieleen voimakkaasti. Välissä julkaistiin joitain pettymyksiä, mutta nyt tästä H & L: tä taas pidin kovasti. Tarina on mielenkiintoinen ja minua miellytti myös se, kuinka kunnioittavasti se oli kirjoitettu. Hassahtaneet vanhat miehet saivat siinä takaisin ihmisarvonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen kirjailijan kirja, jonka luin. Kirjan tarina veljeksistä, jotka asuivat kaiken rojun keskellä kiehtoi. Kyseiset veljekset ovat oikeasti eläneet, mutta kirjailija on pidentänyt heidän elämäänsä 70-luvulle ja saanut mukaan tuon hippiaatteen ja Vietnamin sodan. Kirjailija on kuvannut ajankuvaukset tarkkaan esim. mafian ja salakapakat jne.
      Tykkäsin kovasti siitä, että kirjan ääni oli sokean Homerin.

      Poista
  3. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta, Mai!
    En ole tämän kirjailijan teoksia lukenut, muistaakseni...
    Kaunista ja lämmintä viikonloppua sinulle! ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Suosittelen sinulle tätä kirjaa. Aihe on mielenkiintoinen ja tositapahtumiin pohjautuva :)

      Poista
  4. En ole aiemmin lukenut Doctorowia, mutta juuri tämän Homer ja Langleyn lainasin hiljattain kirjastosta sillä ajatuksella, että luen kesän aikana enemmän Keltaista kirjastoa. Kirja kuulostaa kyllä todella hyvältä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä mielenkiintoinen kirja. Olen ajatuksissani mussuttanut kirjaa näin jälkikäteen ja miettinyt, että ehkäpä kirjailijan syvällisin sanoma on yhteiskunnallinen, aina vain pitää olla jotain uutta ostettavaa, joka tässä kirjassa saa kaameat mittasuhteet. :)

      Poista
  5. Kirjoitat hyvin kiinnostavasti ja kirjoituksesi vahvistaa käsitystäni siitä, että Doctorow on kelpo tyyppi, jonka tuotantoon pitäisi tutustua. Gangsterin oppipoika on kerännyt hyllyssäni vuosikertoja jo ihan liian kauan. En tiedä, mikä siinä on, että en ole saanut siihen tartuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä on kesää jäljellä. Itse kiinnostuin kirjailijasta, joten kirjastossa voi olla, että tarkkailen hänen kirjojaan.
      Todella kiinnostava kirja :)

      Poista