tiistai 22. heinäkuuta 2014

Torgny Lindgren: Kimalaisen mettä




Keltaisen kirjaston Torgny Lindgrenin Kimalaisen mettä teos voitti vuonna 1995 Ruotsin Finlandia-palkintoa vastaavan August-palkinnon. Tämä tarina kertoi kahdesta veljeksestä, jotka olivat vihanneet toisiaan koko elämänsä ajan. Nyt elämän ehtoopuolella, kuoleman kolkutellessa molempien ovia, kumpikaan ei halunnut antaa periksi ensimmäisenä, vaan molemmat odottivat toisen kuolevan ensiksi pois. Kirjan veljeksiä riivasi leppymätön viha. Veljekset asuivat lähekkäin omissa pienissä taloissaan, mutta he eivät käyneet toistensa luona. Ainoastaan kissa kulki talosta toiseen. 

Veljesten elämään tuli hieman eloa, kun keski-ikäinen naiskirjailija tuli veljesten kotikuntaan luennoimaan pyhimyksistä. Toinen veljeksistä, Hadar, oli kutsunut kirjailijan luennoimaan ja tarjosi hänelle yösijaa kotonaan. Yön aikana lunta oli tullut niin paljon, että naisen piti odottaa aurausautoa avaamaan tiet. Odotellessa nainen kirjoitti aloittamaansa kirjaa. Hadarin jutut voittivat kirjoittamisen ja niin naisen lähtöpäivä siirtyi ja siirtyi.

Pian nainen tutustui myös toiseen veljekseen Olofiin. Naisesta tuli molempien veljesten sanansaattaja ja kertomusten kuuntelija. Kuunnellessaan miesten jutustelua, nainen pesi ja ruokki miehet sekä siivosi miesten asunnot ja pesi pyykit. Naiskirjailija kuuli veljesten yhteisen elämäntarinan molemmilta puolin. Kumpi tarina oli oikea, sen voi valita Kimalaisen mettä teoksesta.

Kyyneleet kihosivat nyt hänen, Olofin, silmiin, kun hän ajatteli kaikkea mitä oli oppinut Hadarilta: kiroilemisen, pajupillien veistämisen ja koipien repimisen sammakonpoikasilta, ihmisruumiin kaikki salaisuudet, haukien hirttämisen, viisun tytöstä joka istui kivellä, mahlan juoksuttamisen koivusta, viheltämisen hampaiden välistä. Niin, kaiken hän oli oppinut Hadarilta, ilman Hadarin opetuksia hän ei olisi tiennyt miten elämä on elettävä.

Kesäkuumalla oli viilentävää lukea talviajasta, lumesta ja talon lämmittämisestä puuhaloilla. Kirjan tarina oli erikoinen ja veljekset olivat tyyppeinä erilaisia, mutta myös samanlaisia vihanpitäjiä, sulkeutuneita ja anteeksiantamattomia. Naiskirjailija sai talven aikana kuulla miesten elämäntarinat, jotka olivat erikoiset, mutta liittyivät yhteen. Kirja sanoma on hiljaisuus ja yksinäisyys. Kirjasta nousee herkällä tavalla esille vanhuus, muistot ja kuolema. Kieltämättä kirja oli erikoinen: suolainen ja makea, joka jätti karvaan jälkimaun.

Torgny Lindgren, Kimalaisen mettä ***
suom. Rauno Ekholm
Tammi 1996
Hummelhonung 1995
s. 161

6 kommenttia:

  1. Onpas tässä teoksessa herkullinen lähtöasetelma. Kirjoituksesi välittää hienosti toisiaan vihaavat ja kyräilevät veljekset ja naiskirjailijan siinä välissä. Mietin jopa, että olisinko joskus tätä teosta aloittanut, mutta ehkä olen vaan pyöritellyt tätä käsissäni kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle käy toisinaan samalla tavaalla, sillä toisinaan ehdin kirjaston lukusalissa lukea kirjaa aika pitkälle ja sitten myöhemmin tulee tunne, että jaahas, olen tainnut lukea tämän ennenkin.
      Oli aika virkistävää lukea muutakin ruotsalaista kirjallisuutta kuin dekkareita.

      Poista
  2. Tätä moni on kehunut ja luulen, että olisi aika lailla minun kirjani. Pitää siis lainata kirjastosta!

    (Pakko kysyä, kun katselen kuvaa tuossa sivupalkissa: onko sinulla cairninterrieri?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli aika mielenkiintoinen tapaus. Väliin hiukan inhorealismia, joka pudotti kyllä tähtiä...

      Sivukuvassa lampaan kanssa on meidän edesmennyt cairn Andy 17v. ja nyt pikkukuvassa minun kanssa Koitelinkoskella on Ozzy pian 1v., jossa on Maltan koiraa ja Westiä. Pieniä, puuhakkaita ja uteliaita...

      Poista
  3. Luin tämän talvella ja ihastuin kirjaan todella. Lindgreniä pitäisi kyllä ilman muuta lukea lisää, hän on niin huikea kertoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan tarina ei yltänyt minun suosikiksi. Ehkä siinä oli joitakin niitä inhorealismiin liittyviä piirteitä, ihmisille syntyviä salaisia juttuja, jotka olisin pitänyt salaisina. Kirjailijalla on kyllä hyvä mielikuvitus, kun näin pienestä aiheesta sai aikaiseksi kirjan.

      Poista