sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kunnes kerron totuuden



Amerikkalaisen Julie Berryn esikoisromaani, Kunnes kerron totuuden, on suunnattu sekä nuorille että aikuisille, mutta kyllä tämä historiallinen rakkaustarina vetosi ainakin minun lukunystyröihini. Pitkästä aikaa oli ihana lukea rakkaudesta, ihanan koskettavasta rakkaudesta ja saavuttamattomasta rakkaudesta, jonka päähenkilönä oli nuori Judith. Judith ja hänen ystävänsä Lottie katosivat neljä vuotta aiemmin, mutta ainoastaan Judith palasi takaisin, ja Lottie löydettiin kuolleena. Judith ei voinut kertoa kylänsä ihmisille mitään, sillä hänen kielensä oli katkaistu. Judith oli kyläläisten silmissä mykkä ja pilattu, kaikkien pilkkaama outo olento.

Minä en usko ihmeisiin. Vangitsijani väitti, että siunattu Neitsyt oli ilmestynyt hänelle ja sanonut, ettei hän saa enää tehdä tekosiaan, ei myöskään riistää henkeäni.
Häpeällistä katolista puhetta, olisi äiti sanonut.
Ja sitten vangitsijani leikkasi kieleni poikki.

Judith eli kylässään kaikkien hyljeksimänä. Veli kutsui häntä madoksi ja äiti halveksi. Ihmiset olettivat hänen jääneen vähä-älyiseksi, koska ei puhunut ja pelkäsi ihmisiä. Oli joitakin ihmisiä, joita hän seurasi, oli Lucas ja oli Maria. Lucas oli ennen hänen, mutta nyt hän oli menossa naimisiin Marian kanssa, kunnes tapahtui jotakin kamalaa.

Ne vievät meiltä kaiken, meidän veremme hinnalla. Me tiedämme, etteivät vanhamaalaiset ole unohtaneet veljiään ja vuotta -37.

Kunnes kerron totuuden kirja polveili Judithin mukana muistoissa, lapsuusajassa, vankeusajassa ja nykyisyydessä. Kirja koukutti minut niin, että olisin halunnut lukea sen heti loppuun. Halusin tietää miten Judithille käy. Judith oli riuska ja ahkera työihminen nuoruudestaan huolimatta, mutta silti hän halusi oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Äiti ei olisi halunnut päästää hänen mielestään vähä-älyistä tytärtä mihinkään ihmisten ilmoille. Osa ihmisistä kiusasi Judithia heittelemällä tätä millä milloinkin ja miehet halusivat häneltä jotain muuta. Kaikki olettivat, että hän ei ollut enää puhdas, sillä tuohon historialliseen aikaan nuoren tytön paras tavaramerkki oli säädyllisyys, joka takasi avioliiton. Kirjan kuvioissa tulivat tutuiksi häpeäpaalut, ruoskimiset ja tappo. Ihmiset puhuivat valeita ja keksivät kaikenlaista syyttömien pään menoksi. Harva uskalsi vastustaa syytöksiä.

Kirjan tarina oli mystisen jännittävä, joten ei ihme, että kirja oli vuoden 2014 Edgar Allan Poe – palkintoehdokkaana Young Adult – sarjassa. Kirjan positiiviset puolet olivat historiallinen kertomus, kaiken voittava rakkaus ja outo, salaperäinen tunnelma, joka syntyi ihmisten tietämättömyydestä ja yksinkertaisista ihmisistä, jotka tyytyivät vähään. Berry on kuvannut Judithin salaista ajatusmaailmaa sadunomaisen tarinankertojan otteella, jossa hyvä ja paha taistelevat ihmisten mielissä ja teoissa ja paha vie melkein voiton joka erässä. *****

Julie Berry, Kunnes kerron totuuden
suom. Kaisa Kattelus
Tammi 2014
All the truth that´s in me 2013
s. 286

Osallistun kirjalla Marikan lukuhaasteeseen
Norkun Pirjoliisan , Notkopeikon , Ritan , Lauran ja Susan bloggaukset kirjasta.

4 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kiinnostavalta. Tämä voi hyvinkin lähteä mukaan, jos törmään tähän joskus kirjastossa. En muuten ollut paukapäänä tajunnut/muistanut, että www-osoitteesi oli muuttunut. Olin vain pohtinut, koskahan postaat seuraavan kerran. No, nyt olen korjannut tilanteen blogrolliini ja olen taas linjoillasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva nähdä sinut täällä jälleen. Osa on löytänyt takaisin, osa ilmeisesti ihmettelee mihin se katosi. Bloggari joka katosi mystisesti ;)
      Tämä on niin hyvä, että lue ihmeessä :)

      Poista
  2. Todella kiinnostavalta vaikuttaa! Onko tässä (takakannessa) Mai kaksoisluokitus sekä aikuisille että nuorille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelin nuorille, koska tämä oli ollut Edgar Allan Poen Young Adult-palkintoehdokkaana.
      Uskon, että kirjan mystiset tapahtumat ovat myös nuorison mieleen. Notkopeikon mukaan tämä on yksi parhaimpia suomennettuja nuortenkirjoja tänä vuonna. Ritan bloggauksessa on kuva takakannesta ja siinä ei ole mainintaa kaksoisluokituksesta.
      Rakkaus ja historia sekä mystiikkaa, tosi hyvät ainekset tälle kirjalle. Suosittelen. Kirjailija on aiemmin kirjoittanut lastenkirjoja.

      Poista