maanantai 25. elokuuta 2014

Puoliksi paha




Juju on siinä, ettei piittaa. Kivusta eikä mistään muustakaan. Piittaamattomuus on kaiken avain. Siihen on tyytyminen täällä häkissä mökin vieressä. Ympärillä on vain kukkuloita, puita ja taivas.
Tämä on yhden jujun häkki.

Englantilaisen Sally Greenin Puoliksi paha on huikea fantasiakirja valkoisista noidista, mustista noidista, puoliverisistä, nurjista ja metsästäjistä. Puoliksi paha on kirjatrilogian avauskirja ja keväällä 2015 julkaistaan seuraava osa Puoliksi villi. Sally Green osui tällä Half Bad - kirjasarjalla suoraan kultasuoneen, sillä sen käännösoikeudet myytiin 45 kielialueelle jo ennen kuin kirja oli ilmestynytkään. Yritin kirjaa lukiessa etsiä yhtymäkohtia mm. Harry Potteriin, ja huomasin, että noidat kutsuivat tavallisia ihmisiä nurjiksi ja Pottereissa he olivat jästejä. Lisäksi oli liikkuminen paikasta toiseen samantyyppistä.

Kirjan päähenkilö oli Nathan Byrn, jonka äiti oli valkoinen noita ja isä musta. Nathan oli ainutlaatuinen ja alituinen tutkimuskohde valkoisille noidille, jotka hallitsivat Englannissa. Mustat olivat kiellettyjä ja pahoja. Kirjan pääjuoni oli otettu suoraan historiankirjoista ja kirjoitettu tähän päivään. Valkoinen herrakansa ja mustat alamaiset, mutta eihän se nyt niin mennyt kirjan erittäin vauhdikkaissa juonenkäänteissä. Lopulta Nathan vangittiin moneksi vuodeksi, sillä valkoiset noidat kuvittelivat vangitsevansa Nathanin isän, mustan ja mahtavan noidan Nathanin avulla. Nathanin isä pystyi mm. muuttamaan itsensä eläimeksi. Nathanin mielestä isä piti häntä silmällä, ainakin hän toivoi niin, sillä hän ei ollut tavannut koskaan isäänsä.

Nathanilla alkoi olla kirjan kuvioissa kiire, sillä hänen 17-vuotissyntymäpäivänsä lähestyi ja hänen piti saada silloin kolme lahjaa ja tippa lähiomaisen verta muuttuakseen noidaksi. Täysiverisenä noitana Nathan tietäisi, mitkä hänen noitataitonsa olisivat. Hän oli jo taitava parantamaan itsensä ja se kyky tuli äidiltä, sillä äiti oli ollut kuuluisa parantaja. Mutta tulisiko hänestä myös isänsä kaltainen. Niinpä Nathan karkasi vangitsijoiltaan ja pyrki henkilön luokse, joka voisi auttaa häntä tulemaan noidaksi. Tietysti pakomatkalla oli monta mutkaa matkassa, mutta onneksi matkan varrelta löytyi myös auttajia.

Nathan oli erittäin kiinnostava päähenkilö. Puoliksi paha kirja oli Nathanin kasvukertomus pienestä pojasta noidaksi. Kirja koukutti minut täydellisesti ja vaeltelin hänen matkassaan Walesin nummilla, metsissä ja puissa. Tietysti toivon, että hän saa noitalahjana taidon muuttua eläimeksi. Seuraavan kirjan nimi on Puoliksi villi, joten se voisi kuvata sitä, että Nathan on tulevissa tarinoissa välillä villieläin. Puoliksi paha oli tämän vuoden ehdottomasti paras nuortenkirja minkä olen lukenut. Huima, hurja, taianomainen, jännittävä ja henkeäsalpaava eivät riitä kuvaamaan kirjan tarinaa, lukekaa se. *****+++


Ympärilläni leijailevien lumihiutaleiden liike hidastuu… ja pysähtyy sitten kokonaan. Hiutaleet kelluvat ilmassa yön pimeydessä.
Kaikki on jähmettynyt paikoilleen, enkä voi tehdä muuta kuin valahtaa kiitollisena polvilleni.



Sally Green, Puoliksi paha
suom. Sari Kumpulainen
Gummerus 2014
Half Bad 2014
s. 378

2 kommenttia:

  1. Kyllä tämä minutkin koukutti, vaikken ehkä jatko-osien julkaisua niin odottelekaan. Omalla tavallaan kelpo viihdettä, ja aika nopealukuinenkin (fontti tuskin olisi voinut olla isompi...:)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harry Pottereita oli julkaistu jo viisi, kun aloitin ensimmäisen kirjan lukemisen ja heti ensimmäinen sivu imaisi matkaansa, joten lentelin yhtäsoittoa viisi kirjaa Tylypahkassa :) Sitten harmitus piti odottaa seuraavia kirjoja pitkääääään...
      Jokin kummallinen vetovoima noissa noitakirjoissa on :)
      Ehkä se on se fantasia, yliluonnollisuus ja maagisuus...

      Poista