keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Hämärien puotien kuja

Ranskalainen Patrick Modiano sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2014. Modianon kuudes kirja Hämärien puotien kuja on julkaistu Ranskassa jo vuonna 1978 ja se suomennettiin vuonna 1979. Kirja sai julkaisuvuonna Ranskan arvostetuimman palkinnon Prix Goncourtin. Modianon kirjat liittyvät tavalla tai toisella toiseen maailmansotaan, vaikka tämäkään kirja ei kertonut itse sodasta, ainakaan suoranaisesti. Kirjan päähenkilö oli kadottanut muistinsa ja etsi itseään. Hän oli elänyt pitkään erään yksityisetsivän työparina, mutta sitten kyseinen yksityisetsivä lopetti työnsä ja Guy Roland jäi yksin. Nyt hänellä oli aikaa etsiä itseään.

Minä en ole mitään. Vain läpikuultava siluetti tuona iltana erään kahvilan terassilla. Odotin että sade lakkaisi, kaatosade joka oli alkanut juuri kun Hutte oli jättämässä minut.

Hämärien puotien kujaa, kuten muitakin Modianon kirjoja leimaa perhetausta, sillä hänen äitinsä oli belgialainen ja isä italianjuutalainen. Vanhemmat tapasivat toisensa Pariisin miehityksen aikaan ja Modiano syntyi pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan on vielä pitkälti varjostanut sodan kauhut ja varsinkin saksalaismiehitys Ranskassa. Miehitysaika ja sen vaikutukset ihmismieleen ovat Modianon kirjojen vahvin sanoma. Ruotsin Akatemia palkitsi Modianon ja ilmaisi hänen kirjoittavan muistin taidetta, jolla hän piirtää esiin kaikkein vaikeimmin tavoitettavat ihmiskohtalot ja miehitysajan maailman.

Minä uskallan yhä harvemmin mennä kadulle...
Ja hän oli lisännyt:
- Joinakin päivinä minä pelkään niin että jään vuoteeseen...

Guy Roland etsi siis itseään. Hän ei tiennyt oikeaa nimeään, eikä syntymämaataan. Hän ei tiennyt sukulaisistaan mitään eikä sitä oliko hänellä ollut omaa perhettä. Oma mieli väläytteli pieniä sirpaleita menneisyydestä, mutta niistä oli vaikea ottaa kiinni. Saksalaismiehityksestä oli jo sen verran aikaa, että ihmiset uskalsivat puhua menneisyydestä ja luottivat Guy Rolandiin. Ihmiset kutsuivat hänet koteihinsa puhumaan ja katsomaan vanhoja valokuvia. Jokainen oli menettänyt läheisiä ihmisiä. Pikkuhiljaa Guy alkoi saada hennon otteen entisestä elämästään, mutta ei hän kokenut sitä omaksi elämäkseen. Vanha elämä oli joitakin kuvia ja muiden ihmisten mielipiteitä hänestä tai hänen aiemmin tuntemista ihmisistä.

Tähän asti kaikki on vaikuttanut niin kaoottiselta, niin pirstoutuneelta... palasia, hiukkasia jostakin, tuli äkkiä tutkimusteni aikana mieleeni... Mutta loppujen lopuksi sitä se ehkä on, elämä...
Onko kysymyksessä oma elämäni? tai jonkun toisen elämä johon olen ujuttautunut?

Hämärien puotien kuja oli koskettava kertomus kadonneesta mielestä ja yrityksestä elää ilman muistoja menneisyydestä, ilman tietoa mistään aiemmasta tapahtumasta. Kirjan hienous parani edelleen, kun muistelin kirjaa tätä bloggausta varten ja plarailin kirjan sivuja lukemalla otteita sieltä, täältä. Olin ehtinyt jo unohtaa missä se Hämärien puotien kuja sijaitsi, mutta löytyihän se sieltä kirjan sivuilta, se oli päähenkilön vanha osoite Roomassa. *****

Patrick Modiano, Hämärien puotien kuja
suom. Jorma Kapari 1979
WSOY 2014
s. 224
Rue des Boutiques Obscures 1978


 


8 kommenttia:

  1. Bloggauksesi palautteli mieleeni Modianon. Hän on lyhyiden kirjojen mies ja tämä todennäköisesti lisää lukijakuntaa. Löysin vasta kirjan Nuoruus, joka on ehkä seuraava. Vaikka ei heti ihastuisikaan Modianoon niin kyllä sitä muutaman reilun sadan sivun kirjan jaksaa lukea. Saapahan paremman kuvan tuotannosta. Vähintään tutustumisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypi sanoa, että aavistelin jo etukäteen pitäväni Modianon teoksista. Ihmismielen haavoittuvuus ja tekstin unenomaisuus, juonikuvioiden pehmeys... hieno kirja ja todellakin tämä ei jää ainoaksi Modianoksi, onneksi näitä on muutama suomennettu.

      Poista
  2. Ihastuin Modianoon kun luin Jotta et eksyisi näillä kulmilla (suomennos 2015). Aloin toivoa että löydän lisää hänen tuotantoaan, ja nyt toteutit toiveeni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu. Jotta et eksyisi näillä kulmilla kuulostaa kauniilta, siis otsikko. Siinäkin on jotain samaa kuin Hämärien puotien kujassa. Taidan lukea seuraavaksi sinun lukemasi kirjan.

      Poista
  3. Modianon kirjat ovat hyviä myös sillä tavalla, että kirjan yksityiskohdat unohtuvat suhteellisen nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vika äänikirjoissa on, että niiden selailu on vaikeampaa. Pitkillä matkoilla äänikirjat rentouttavat mukavasti, joten suosin niitä silloin, mutta muuten oikea kirja ja sen selaaminen ja uudelleen lukeminen auttavat muistamaan myös niitä yksityiskohtia.
      Sitäpaitsi kirjojen lukeminen auttaa muistamiseen.

      Poista
  4. Minulle Modianon parhaimpia kirjoja ovat olleet Hämärien puotien kuja, Kadonnut kortteli ja uusin Jotta et eksyisi näillä kulmilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälleen hieno kirjan nimi, Kadonnut kortteli. Taidat tykätä Modianon kirjoista :)
      Minulle tuli heti kaukokaipuu Pariisiin, kun kuljin hänen mukanaan eri paikoissa. Ehkä joku kaunis päivä pääsen sinnekin ;)

      Poista