maanantai 15. kesäkuuta 2015

Valvojana naisten erityistyöleirillä - Saara Tuukkasen muistelmat 1943-1944


"Kulkulaitosten ja yleistentöiden ministeriö etsii nuoria koulutettuja naisia erityistyöleirien valvojiksi."

Risto Joutjärvi on kirjoittanut äitinsä muistelmat sota-ajalta, jolloin hänen äitinsä Saara Tuukkanen meni aluksi työvalvojaksi naisten erityistyöleirille vuonna 1943 ja töiden päättyessä joulukuun lopussa 1944, hän oli ollut myös apulaisjohtajana ja vt. johtajana leireillä. Saara Tuukkanen oli Kulkulaitosten ja yleistentöiden ministeriön alainen ja työ oli salaiseksi luokiteltua. Vielä tänäkään päivänä naisilta, jotka vietiin kyseisille leireille, ei ole pyydetty anteeksi. Erityistyöleirit ovat Suomen peiteltyä sotahistoriaa. 
Saara Tuukkanen teki tarkkoja muistiinpanoja leireillä, sillä se oli ministeriön pyyntö, sillä he halusivat tietoja leirinjohtajasta. Tuohon aikaan ihmiset tarkkailivat toinen toistensa tekemisiä ja ilmiantoivat toisiaan. Saksalaisintoinen leirinjohtaja tultiin lopulta hakemaan, eikä hänestä kuulunut sen jälkeen mitään. Edellinen työnvalvoja oli myöskin haettu ja viety saksalaissaattueessa. Aika oli saksalaismiehityksen aikaa. Suomi soti saksalaisten kanssa Venäjää vastaan.

Kuvitelmat olivat romahtaneet heti ensimmäisenä päivänä, eikä tehtyä saanut tekemättömäksi. Peiton alle käpertyneenä tukahdetettu itku kirveli silmiä. Päivä oli ollut raskas, ja Saara nukkui rauhattomasti nähden painajaisia. Hän näki pimeässä hehkuvia kipinöitä, jotka olivat kuin pedon silmiä.

Saara Tuukkasen tehtävänä oli kulkea tarkkailemassa naisten metsätyöntekoa. Naiset olivat ilmaistyöntekijöitä metsäyhtiöille, sillä he olivat vankeja. Osa oli itse ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, joten heille maksettiin pientä palkkaa. Vanginvartijoita ei ollut. Työntekijöitä olivat ainoastaan leirinjohtaja, työnvalvoja, metsäyhtiön mies ja keittäjä. Naisten määrä vaihteli ja heidän joukossaan oli hyvin koulutettuja, opiskelijoita, juutalaisia, mustalaisia ja vähäisempi määrä irtolaisia, prostituoituja ja rikollisia. Leirielämään ei kovin väkivaltaiset ja rikolliset sopineet ja he karkasivat nopeasti. Karkailu oli yleistä. Leirinjohtaja oli tiukka ja piti ankaraa kuria. Lisämotteja jaettiin herkästi niskuroinnista ja sääntöjen rikkomisesta. Leirinjohtajalla oli omat säännöt leirin johtamisesta, joihin hän oli hakenut oppia Saksasta.

- Muista, että voit olla leiriläinen kohta itsekin. Älä vain erehdy ystävystymään leiriläisten kanssa, sillä he ovat isänmaan pohjasakkaa ja vankeja, pettureita. Ymmärräthän, mikä on asemasi.

Saara, joka oli nuori vastavalmistunut sosiaalikasvattaja, joutui kohtaamaan erityisleirien työnvalvojana monta hankalaa tapausta. Uskovaisessa papinperheessä kasvaneena hänellä oli valoisa näkemys maailmasta, mutta erityisleireillä hän joutui kuulemaan monta surullista elämäntarinaa. Esimerkiksi moni nainen oli joutunut elättämään perheensä myymällä itseään, kun mies oli sodassa. Jouduttuaan kiinni oli lasten kohtalona lastenkoti ja naisten erityistyöleirit tai vankila. Sota-aika oli synkkää aikaa. Tuolloin myös moraaliajatukset olivat tiukkoja ja naisista tuli helposti väkivaltaisia, kun joku pisti heidän päähänsä vääriä ajatuksia.

Kerran Saara joutui todistamaan väkivallantekoa, jonka seurauksena eräs leiriläinen kuoli. Kyseisellä naisella oli ollut suhde venäläiseen sotavankiin, jolle hän odotti lasta.

Risto Joutjärvi on koonnut äitinsä muistiinpanoista mielenkiintoiseen ja yhteiskunnallisen tietoteoksen, joka on kerrottu tarinamuodossa. Kertomuksen sisällöstä nousee sota-ajan kuvaus ihmisten vahtimisesta, jossa ei ollut inhimillisyyttä ja pahimmissa tapauksissa otti mallia fasistien ja natsien opeista, kuten leirinjohtaja teki pakottamalla naiset kesävaatteissa ja paperikengissä metsätöihin syyspakkasilla ja vesisateessa. Pahinta oli veripuu. Kiitokset Risto Joutjärvelle leiriolojen kuvaamisesta ja äitinsä muistiinpanojen esilletuomisesta. Sotahistoriamme ei ollut pelkkää voittoa ja sankarikuolemia, se oli inhimillistä kärsimysnäytelmää ja siitä kärsi moni eristyksissä ja erityistyöleireillä, niin miehet kuin naiset ja lapset.

Risto Joutjärvi, Valvojana naisten erityistyöleirillä - Saara Tuukkasen muistelmat 1943-1944
Minerva 2015
s. 296 + valokuvia leireiltä


Osallistun kirjalla Marilen Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.
Osallistun kirjalla Les! Lue! -blogin elämänkertahaasteeseen.

7 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirja, ehdottomasti! On hyvä, että historiaamme tarkastellaan makrotasolla ja esiin tuodaan esimerkiksi sodasta ja sota-ajasta näitä pimeämpiäkin puolia. Tietenkään yhdestä elämäkerrasta ei voi vetää yleistyksiä kaikkien erityistyöleirien oloihin, mutta kyllä varmasti tuollainen kohtelu ja nuo olot ovat olleet yleisiä muuallakin - valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitsemän päivää pakkotyötä viikossa siitä hyvästä, että joku oli ilmiantanut tai satuit olemaan juutalaisen kanssa naimisissa tai olit mustalainen ym. Kuukausikaupalla. Ei Saaralla juuri helpompaa ollut, mutta palkka sai työstään. Pelko oli koko ajan mukana, sillä sulhaset ja aviomiehet kävivät leireillä uhittelemassa.
      Kertomuksen mukaan leireiltä vietiin naisia saksalaisille. Ei tuohon aikaan vangeilla ollut ihmisoikeuksia, eikä oikeutta mihinkään.

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta asioista, joista ei ole paljon puhuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jopa yliopiston opettajan kanssa inttänyt näistä leireistä, sillä hän oli sitä mieltä, että Suomesta ei lähetetty juutalaisia Saksaan, eikä Suomessa ollut vankileirejä. Aika monessa kirjassa, jotka olen lukenut viime vuosina, on kyseisiä leirejä otettu mukaan tarinaan mm. Katja Ketun Kätilössä. Mielenkiinnolla odotan kirjasta tehtyä elokuvaa. Krista Kosonen päänäyttelijänä menetti kauniit hiuksensa elokuvan kuvauksissa.

      Poista
  3. Tuo kirja vaikuttaa kiinnostavalle. Minäkin lähdin tekemään tuota elämäkertahaastetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämänkerrat ovat mukavaa vastapainoa fiktiolle. Joitakin elämänkertoja olen yrittänyt lukea, mutta kirjoihin on yritetty mahduttaa liikaa tapahtumia ja ihmisiä. Tämä kirja tainana pysyttelee kirjalle sopivana lukukokemuksena. Suosittelen tutustumaan erityisvankileireihin. Kirjan kuvat tuovat miljöökuvaukset lähelle ja tunnelmaa kirjaan.

      Poista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista