perjantai 5. kesäkuuta 2015

Pidä huolta äidistä

Eräänä talvena äiti hieroi jäätyneitä sormiasi karkeilla käsillään ja vei sinut keittiön tulisijan luo. " Voi, kätesi ovat kuin jääpuikot!" Muistat äidin tuoksun kun hän halasi sinua ja hieroi ja hieroi käsiäsi lämpimäksi.

Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä kiehtoi minua heti, kun näin kirjan kansikuvan ensimmäisen kerran. Minun ei tarvinnut lukea kirjan arvioita tietääkseni, että tulen pitämään kirjasta valtavan paljon. Kirjan nimi, Pidä huolta äidistä, kertoi minulle jo sanomattoman paljon ja kansikuva on todella kaunis. Perheen 69-vuotias äiti oli kadonnut Soulin metroasemalle. Hänen miehensä oli aina kulkenut nopeasti, ja olettanut, että vaimo tulee jäljessä, mutta nyt metro lähti ilman vaimoa ja äiti katosi. Kirjassa perheen jäsenet muistelevat äitiä ja etsivät häntä. 

Lasket laatikon lattialle. Vaimosi sanoi ettei ollut eläissään nähnyt yhtä kaunista kangasta, että oli kävellyt kauas hankkiakseen sen. Avaat laatikon, ja siellä on hampusta tehty kuolinpuku käärittynä häikäisevän valkoiseen puuvillakankaaseen. Avaat solmut yksi kerrallaan. Hamppukangas joka laitetaan patjan päälle, kangas joka tulee peitteen päälle, kangas johon jalat kääritään, kangas johon kädet kiedotaan, kaikki ovat järjestyksessä. Sinähän sanoit että hautaisit minut ensin... Tuijotat silmiäsi räpsytellen pussukoita, joihin sinun ja vaimosi sormen- ja varpaankynnet on tarkoitus kääriä.

Perheen äiti muistelee myöskin kirjan sivuilla omaa elämäänsä ja lapsiaan sekä muita läheisiä henkilöitä. Perhe saa selville joitakin äitiin liittyviä salaisuuksia, joista hän on vaiennut tarkasti mm. sairauksistaan ja siitä, että hän ei osannut lukea. Perheen vanhimmasta tytöstä oli tullut kirjailija ja hän oli antanut äidille kirjansa, mutta kenellekään perheen jäsenistä ei tullut mieleenkään lukea kirjoja äidille. 

Tajuat että et tuonut vaimollesi lasillista lämmintä vettä edes silloin kun hän makasi monta päivää vatsa sekaisin pystymättä syömään mitään.

Voiko jostakin perheenjäsenestä tulla niin huomaamaton osa perhettä, että hänen dementoitumisensa ja jatkuvat, ikävät päänsäryt ja tajuttomuuskohtaukset jäävät vaille huomiota. Kirja herättelee lukijaansa ajattelemaan toisin omista vanhemmistaan ja läheisistään, ainakin toivon niin. Kirjan äiti oli valtavan ihana ihminen, josta pitivät kaikki perheen sukulaiset, naapurit ja ystävät. Vain perhe piti hänet kaukana läheisyydestään ja tiuski ja oli hankalia, eivät pitäneet yhteyttä soittamalla. Kulkivat maailmalla kertomatta siitä äidille. Silti äiti rakasti lapsiaan ja hoivasi heitä ja kävi katsomassa heitä. Tiedän, että kirjan tärkein sanoma on äidinrakkaus, mutta toivoisin lukijoiden ymmärtävän sen ja kasvavan siihen, että lapsenrakkaus ja aviopuolison rakkaus ovat myös tärkeitä äidille ja vaimolle. 
Te, joilla vielä on oma rakastava äiti tallella, antakaa hänelle aikaanne, soittakaa edes. 
Pidä huolta äidistä on mielestäni kipeän kaunis tarina äidinrakkaudesta ja sen menetyksestä. Kirja on ehdottomasti tämän vuoden paras käännöskirja. *****

Kun kirjoitit siistillä käsialalla äidin sanelun mukaan, iso kyynel tipahti äitisi kämmenselälle. Äiti päätti kirjeen aina samoihin sanoihin. "Muista syödä tarpeeksi. Äiti."

Kyung-sook Shin, Pidä huolta äidistä
suom. Taru Salminen
into 2015
s. 209
Ommarul putakhae 2008

Osallistun kirjalla Marilen Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.



16 kommenttia:

  1. Kylläpä tuo kirjan nimi puhutteli. Olen iloinen että saan olla oman äitini tukena - ja isäni myös - kun heistä on tullut vanhoja. Emme asu samassa kaupungissa mutta henkinen tuki onnistuu kirjeitse ja puhelimitsekin. Menenpä heti soittamaan :) Kiitos postauksesta, Mai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita. Minusta kaikki, joilla on vanhemmat elossa, voisivat pitää paremmin huolen vanhemmistaan. Oma äitini kuoli 69-vuotiaana ja otin pitkän aikaa puhelimen käteen, että soitan äidille, kunnes tajusin, että en ikinä voi soittaa enää äidilleni. Mitä vanhempi äidistäni tuli, sitä läheisemmäksi hän muuttui. Me matkustelimme yhdessä ja minulle hän kertoi omat hautajaisensa, millaiset hän haluaa.

      Poista
    2. Tiedän tuon tunteen. Anoppi kuoli joku vuosi sitten mutta usein ajattelin arjen keskellä että heh minäpä kerron sen ja sen hassun jutun kun seuraavan kerran soitan... Ai niin, eipä voi enää soittaa.

      Minullekin on käynyt noin että olen lähentynyt äitiä ja isää aina vaan enemmän. Soitin äsken ja puhuin kivan pitkä puhelun, ensin isän, sitten äidin kanssa. Kerroin äidille että sain idean kirjan nimestä Pidä huolta äidistäsi. Häntä nauratti. Ja varmaan tykkäsi, hänellä kun on ollut aika turvaton lapsuus. Kyllä tuo kirjan sanoma, jonka sinun kauttasi sain, on hyvä. Tosi hienoa että pistit sen tänne :)

      Poista
    3. Tämä kirja herätti niin paljon muistoja, varsinkin lämpimiä ja tunteellisia muistoja äidistä ja isästä. Isä soitti joka päivä ja sitten hän sanoi, että mummeli haluaa myös jutella :)

      Poista
  2. Luin tuon edellisen vastauksesi. Olen tänään katsellut vierestä, miten ihmiset hoitavat asiansa. Eilen olisi voinut vielä kysyä, tänään ei. Kyllähän minä vastaan, mutta mitäpä arvoa minun vastauksilla on. Tuenhan minä puolisoani, mutta minä vastaan omien taustojeni kautta.

    Tuo kirja puhutteli minua. Jäin kiinni siihen ja tilasin sen myös englanniksi. Mietin lukiessani, että miten paljon enemmän minäkin olisin voinut kysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini nuorin sisko on minulle läheinen ja soittelen hänelle ja kysyn häneltä suvun vanhoja asioita ja kyläilen hänen luonaan. Hän on syntymästäni asti ollut todella läheinen minulle.
      Myös entinen anoppini on oikein ihana ihminen ja hänelle voin soittaa ja kertoa suruni, aina saan apua ja lämpöä huoliini. Ihmisestä voi tulla läheinen, vaikka mitään sukulaissuhteita ei olisikaan, kuten tässäkin kirjassa tuli esille. Perheen äiti oli monelle ihmiselle todella lämminsydäminen ja antelias.
      Todella puhutteleva kirja ja koska se on eteläkorealainen, siinä on hienoja asioita kulttuurista, kuten tuo hautajaisvaate.

      Poista
  3. Jee, kiva kuulla, että pidit. Tämä on nimittäin minullakin todennäköisesti seuraavaksi luvussa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana juttu, että kirja on lukulistallasi. Uskon, että pidät kirjasta :)

      Poista
  4. Kiitos Mai!
    Jokaisella meistä on oma historiamme! ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili :)
      Kirjan äiti eli elämän, johon hän pystyi vaikuttamaan vasta myöhemmällä iällä. Hänet naitettiin 17-vuotiaana miehelle, jota hän ei tuntenut. Suosittelen tätä kirjaa, sillä sen tarina koskettaa ja toi ainakin omat vanhempani mieleen. Kirja oli siis ajatuksiaherättelevä.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Tämä on aivan uskomattoman hieno kirja :)

      Poista
  6. Kirjoititpa koskettavasti tästä hienosta kirjasta! <3 Toivoisin, että suomalaiset lukijat löytäisivät tämän kirjan, tämä nimittäin ansaitsisi paljon lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara :) Niin minäkin toivoisin, oikein paljon lukijoita tälle kirjalle. Kirja on oikea tunteiden tulkki.

      Poista
  7. Voi miten hienosti ja sydämeenkäyvästi kirjoitat tästä kirjasta Mai! Pistän romaanin lukulistalleni. Kiitos tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu Kaisa Reetta, että kiinnostuit kirjasta. Kirja on todellakin lukemisen arvoinen ja koskettava kirja.

      Poista