keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe


Amerikkalaisen Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe voitti vuoden 2015 Pulizer-palkinnon. Kirjan teksti oli kaunista ja tarina oli unohtumaton. Kirjan tunnelma oli niin kaunis, että kaikki sotakauheudet sivuttiin pumpulinpehmeydellä ohi. Kirjan tapahtumat sivuttiin ehkä siksi pehmeästi ohi, koska kirjan päähenkilöt olivat lapsia, jotka toisen maailmansodan aikana olivat kasvaneet nuoriksi. Kirjassa oli selkeä lapsen näkökulma asioihin, jotka voisivat olla synkkiä ja traagisia. Werner kasvoi orpokodissa siskonsa Jutan kanssa Saksassa ja sokea Marie-Laure eli isänsä kanssa Pariisissa. Wernerin ja Marie-Lauren välillä oli tietynlainen yhteys jo lapsuudessa, yhteytenä olivat ranskankieliset lastenohjelmat, joita Werner ja Jutta kuuntelivat salaa öisin.

Aivot, hyvät lapset, ovat tietenkin täydellisessä pimeydessä, ääni sanoo. Ne kelluvat kirkkaassa nesteessä kallon sisällä, eivät koskaan valossa. Ja silti maailma, jonka ne kallon sisällä rakentavat, on tulvillaan valoa. Se pursuaa väriä ja liikettä. Siispä lapset, miten on mahdollista, että aivot, jotka elävät ilman ainuttakaan valonkipinää, rakentavat meille kokonaisen maailman täynnä valoa?

Marie-Lauren kohtalo olisi voinut olla julma, sillä sokeus rajoitti hänen elämäänsä kovasti. Hän ei ollut sotaan mennessä käynyt koulua, vaan eli kahden isänsä kanssa ja oli opetellut sokeainkirjoituksen. Päivät hän vietti isän työpaikalla museossa. Isä oli lukkoseppä ja hän rakenteli kaikenlaisia lukollisia arvoituksia, myöskin Marie-Laurelle. Sitten saksalaiset miehittäjät lähenivät ja Marie-Lauren ja isän oli jätettävä Pariisi. Mukana heillä oli mittaamattoman arvokas pieni esine. Isä tiesi, että esinettä tultaisiin hakemaan ja hän piilotti sen, vain Marie-Laure pystyisi arvaamaan missä se oli.

Werner tekee iltaisin töitä tohtori Hauptmannin laboratoriossa, joko yhdistää numeroita kolmiomittauskaavioihin tai harrastaa koneenrakennusta: Hauptmann haluaa Wernerin parantelevan hänen itsensä kehittämän radiosuuntimen tehoa ja voimaa. Se pitäisi tuota pikaa virittää lähettämään useilla eri taajuuksilla, pikku tohtori vaatii, ja saada mittaamaan vastaanottamiensa lähetysten kulmat. Pystyykö Werner siihen?

Werner oli päässyt opiskelemaan Valtakunnalliseen poliittiseen koulutusinstituuttiin ja pian hänen erikoisosaamisensa havaittiin ja hän sai opetusta joka päivä mekaniikassa. Saksa tarvitsi erikoislahjakkuuksia, sota tarvitsi Wernerin osaamista. Werner pystyi ratkomaan kaikki ongelmat.
Kirjan kohokohdat ja taistelukohtaukset käytiin Saint-Malossa, jossa liittoutuneet pyrkivät nujertamaan saksalaiset joukot. Samalla kun kaupunkia pommitettiin ja kranaatit ja ammukset räjähtelivät, Marie-Laure kävi omaa yksityistä kamppailua elämässään pimeydessä isosetänsä talossa, sillä hänen huomassa olevan esineen jahtaajat olivat lähellä. Marie-Lauren kamppaillessa omasta olemassaolostaan, Werner kamppaili samassa kaupungissa lähistöllä. Radioaaltojen avulla he saivat yhteyden toisiinsa.
Kirja on voimakas ja upeasti kerrottu siten, että ajat vaihtelevat ja Marie-Laurenin hallussa olevan esineen etsijä lähenee vuosi vuodelta, päivä päivältä. Kirja nostaa loistavasti esille sodan kauheudet, mutta toisaalta elämän jatkuvuuden sodasta huolimatta. Ihmiset eivät ole robotteja, vaan heillä on omat ajatukset ja tunteet. Sota ei jätä ketään kylmäksi. Vaikka en pidä sotakirjoista ja sotimisesta, se jäi kirjan juonessa sivuosaan ja näiden kahden nuoren elämä ja kohtalot olivat kirjan parasta antia. Sokean osa ja näkökulma elämään oli mielestäni todella hienosti nostettu kirjassa esille. Jopa kirjan nimessä.

Mitä sota tekikään uneksijoille.

Anthony Doerr, Kaikki se valo jota emme näe *****
suom. Kristiina Haataja
WSOY 2015
s. 543
All the Light We Cannot See 2014


10 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä kirjasta paljon!!! Sanoin ennen, että en lue sotakirjoja, mutta kai niitä sitten luen, sillä Näkemiin taivaassa oli sitä, samoin Komppania K ja Sopimus.

    Hieno lause: "Mitä sota tekikään uneksijoille."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monta sotaan liittyvää kirjaa olen lukenut, en kuitenkaan niitä kirjoja, joita mieheni lukee mielellään, sotagenreä. Kirja voi sivuta sotaa ja ihmisiä, joita se koskettaa.

      Ihmisissä asustaa sekä hyvä että paha. Ihmiset sotivat. Ihmiset olivat kirjassa julmia eräälle uneksijalle. Sotaa pidetään vain keinona sille, että voidaan olla pahoja ja tehdä sodan nimissä julmia tekoja. En ummista silmiä sodilta. Niitä on yli sadassa maassa maapallolla tälläkin hetkellä.
      Kirjan tarinassa tehtiin julmia tekoja yksittäisille ihmisille mm. naisille. Mutta kirja syventyi ainoastaan tälle yhdelle uneksijalle tehtyihin todella pahoihin tekoihin, joihin ei kukaan puuttunut ja joista kukaan ei joutunut vastuuseen.

      Poista
  2. Näin tuo kirjan kannen eilen WSOY:n sivuilla Facebookissa ja tuo kirjan nimi kiinnitti huomioni ja jäi mielikuvitustani vaivaamaan. "Kaikki se valo jota emme näe." Pohdiskelin optimismia, elämänasenteita, mielikuvitusta ja sen puutetta... Ja kaikki tuo ilman että yhtään tiesin mitä kansien välissä on :D Kyllä tykkäsin lukea postauksesi ja saada selville näitä asioita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kirjaa, sillä se on todella hieno kirja.

      Poista
  3. Tässä kirjassa on todella kaunista valoa - nimeään myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kokonaisuutena todella valoisa kirja. Kirjassa kerrotaan sodasta ja siinä tehdään julmuuksia, mutta silti kirjan tunnelma on valoisa. Kulkiessani Marie-Laurenin mukana ajattelin miten onnekas täytyy olla nähdessään tämän kaiken maailmassa. Näkökykyä ei tule ajatelleeksi, että sekin on aikamoinen lahja, minkä voi menettää.

      Poista
  4. Tämä oli minulle todellinen valon kirja. Hienon hieno kuvaus mahdollisuudesta ja toivosta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut todella pidetty kirja. Heti kirjan alusta asti aistin kirjasta salaperäistä valoisuutta, joka kannatteli koko kirjan ajan. Kirjan tapahtumien sota-aika oli kurjaa, mutta silti tietynlainen toivo paremmasta ajasta oli saatu hienosti päähenkilöiden ajatuksiin mukaan.

      Poista
  5. Kaikki se valo jota emme näe oli hieno. Silmäilin sinun tekstiä, sillä odotan tätä kirjaa saapuvaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olikin. Taidat odottaa Davidin uni teosta saapuvaksi :)

      Poista