Ranskalainen kirjailija Simone de Beauvoir (1908-1986) on
kirjoittanut kirjan Lempeä kuolema.
Kirjailija kertoo kirjassa äitinsä viimeisistä elinviikoista. Kirjailijan ja
hänen äitinsä lisäksi kirjassa on myös kirjailijan sisko, jolle kirja on
omistettu. Kirjan pääteema on äidin yhtäkkinen sairastuminen, joka tuli esille
hänen kaaduttuaan kotonaan ja jouduttuaan sairaalaan. Äiti oli muuttunut
vanhaksi. Ikääkin oli 77 vuotta, mutta hän oli aina ollut ikäänsä nuoremman
näköinen. Ei ollut enää.
Lempeä kuolema kertoo äidin sairaalassaolojakson ja kaikki
kokemukset sairaalassa. Kirjailija ja hänen siskonsa vuorottelivat äidin luona
ja viettivät myös yönsä vuoronperään äidin vuoteen vierellä. Alussa lääkäri
rauhoitteli, että äiti ei ole vakavasti sairas, mutta tutkimusten jälkeen
diagnoosi muuttui toiseksi.
Simone de Beauvoir tunnetaan feministinä ja hänen nimensä on
palkinnossa, joka myönnetään henkilöille, jotka kunnostautuvat naisen
ihmisoikeuksien parantajana ja sukupuolten tasa-arvoistamiseen johtavassa työssä.
Kirjailijan kirjoittama artikkeli johti 1960-luvulla siihen, että Le Monde
lehti takavarikoitiin. Artikkeli käsitteli algerialaista tyttöä, jota oli
kidutettu todisteiden saamiseksi. Kirjailijalta on suomennettu parikymmentä
teosta.
Lempeä kuolema
tuo lähelle sairaalamaailman ja sen kokemisen ulkopuolisen silmin,
tarkkailijana. Kirjailija kokee olevansa äitinsä elämässä myös ulkopuolinen ja
siskonsa olevan läheisempi äidin kanssa. Viimeiset viikot lähentävät heidän
kaikkien välejä. Luopumisesta tulee lopulta helpompaa. Tämä pienoisromaani on
kuin kirjailijan kunnianosoitus äidille, hänelle itselleen ja siskolle.
Kirjassa puhdistetaan myös lapsuuden aikaisia ikäviä hetkiä, jotka tekivät
kirjailijasta onnettoman. Kirjailija eli elämää, josta hänen äitinsä oli ylpeä,
mutta samalla tunsi häpeää. Kirjan sivuilla syväluodataan ihmisen sisintä
rehellisesti, selkeästi ja jopa dokumentinomaisesti.
Simone de Beauvoir, Lempeä
kuolema ***
Suom. Outi Kasurinen-Badji
Arena 1979
s. 97
Une Mort Trés Douce
1965
1. suom. painos 1966
Tämä täytyy laittaa korvan taakse, kuulostaa kiinnostavalta, joskin aika haikealta. Olen vuosia sitten lukenut Beauvoirin Mandariinit, se kolahti tuolloin voimakkaasti, mutta vaatisi uudelleen lukemisen.
VastaaPoistaKirjailija pohtii aika syvällisesti ja filosofisesti tilannetta ja menneisyyttä. Minulla oli haikea olo kun luin kirjaa. Mandariinit on lukematta.
PoistaVaikka olen lukenut Beauvoiria, tämä on välistä poissa. Ilmestynyt 1966. Kauniit kuvat, Murtunut nainen ja Toinen sukupuoli on luettu, Mandariinit tuskin, mutta Kutsuvieras löytyy omastakin hyllystä.
VastaaPoistaSairaalaympäristö ei nyt sattuneesta syystä minua kiehdo, mutta ehkä myöhemmin sitten...Kirjan nimi on kaunis.
Ei ehkä ole tällä hetkellä sinulle sopivaa luettavaa, sairaalamaailma ja kuolema. Beauvoir kirjoittaa kuitenkin niin asiapitoisesti. Ehkäpä hänen ja äidin huonot välit saivat hänen kirjoittamaan kuivahkosti ja vähemmän empaattisesti.
PoistaMinustakin Lempeä kuolema kuulostaa kauniilta. Mielestäni äidin kuolema ei ollut kuitenkaan kovin lempeä. Kipuja, leikkauksia, kipulääkkeitä, tutkimuksia.