Poika tuli, kätilö
hihkaisi.
Vauvalla oli silmät
turvoksissa, nenä littana, naama tulipunainen, pää suippo kuin tonttulakki ja
kintut kuin kanankoivet. Se oli sinertävä ja harmaa, killitti kieroon ja inisi
hiljaa.
Se oli maailman
kaunein vauva.
Eve Hietamiehen Yösyöttö
on samalla kertaa viihdyttävä ja kunnianhimoinen proosateos aihepiirinsä monipuolisen tarkastelun ansiosta. Kirja on osoitus siitä mitä kaikkea voikaan sattua lapsen syntymän jälkeen. Elämä ei ole
prinsessasatua, ja tässä tapauksessa prinssisatua, eikä elämä hymyile aina kuin
Naantalin aurinko. Antille ja Pialle syntyi poikavauva, ja jo odottamisen aikana
Pia oli masentunut. Masennus jatkui synnytyksen jälkeen, joten Antti hoiti vauvaa
ja kotia ja kävi töissä.
Olin väsynyt,
yksinäinen, tylsistynyt. Halusin palata töihin ja puhua muidenkin kuin kuolaavien
ja purskuttavien kääpiöiden kanssa. Halusin istua baarissa, juoda olutta,
nukkua pitkään viikonloppuna, maata päivän sängyssä ja katsoa dvd:ltä Taru
Sormusten Herrasta –trilogian. Halusin seksiä sunnuntaiaamuna, istua yksin
saunassa.
Yösyötössä kävi
niin, että pian Antti huomasi kulkevansa vauvansa kanssa erilaisissa vauvojen
verkostoitumistapaamisissa, muskareissa jne. ja hoitavansa yksin kaikki vauvan
sairastelut, neuvolat, ristiäiset ja ne kuuluisat vaipanvaihdot ja yösyötöt.
Onneksi naapurista ja neuvolasta löytyi apua. Pialle löytyi apua aivan liian
myöhään. Eve Hietamies kirjoittaa koukuttavasti ja tunteisiinvetoavasti. Itkin
ja nauroin kirjan mukana. Luin kirjan ensimmäisen kerran, kun se ilmestyi, ja
halusin nyt tuoda kirjan blogiin, joten oli mukava muistella mitä Antti ja Paavo tekivät kirjassa. Pokkarissa on hauskat elokuvakannet. Jokainen on
kuullut elokuvasta ja sen menestyksestä. Kirjalle soisin lisämenestystä, sillä
se sopii hyvin miehillekin luettavaksi, mies pääosassa ja muutenkin miehinen
näkökulma aiheeseen. Suosittelen.
Puhalsin pipiin tai
kurkistin vaippaan vaikka keskellä ostaria, enää ei nolottanut. Keskustelin
apteekissa myyjän kanssa täysin relana parhaimmasta pyllyrasvasta ja uskalsin
jopa kysyä Ullalta, oliko sen mielestä Paavon vehje normaalin kokoinen.
Oli tarpeeksi munaa
siihenkin.
Eve Hietamies, Yösyöttö
****
Otava Seven-pokkari 2017
s. 383
ensim. julkaisu Otava 2010
Mun piti mennä katsomaan tämä elokuviin mutta se sitten vähän jäi. Elokuvasta tosiaan olen itsekin kuullut paljon positiivista palautetta. Hyvä, että kirjoitit kirjastä täällä blogissakin, sillä itse en ole ainakaan kuullut tätä ennen kirjasta. Kirja kuulostaa sen verran koukuttavalta ja koska elokuva nyt jäi välistä, niin kirja päätyy omalle lukulistalle ;).
VastaaPoistaSama juttu kävi minulle, ajattelin käydä katsomassa elokuvan, mutta sitten se jäi. Minulle sopii nämä kirjat, joten ostin tämän pokkarin ja seuraavaksi luen jatkokirjan, jota en ole ennen lukenut.
PoistaKirja on kuule koukuttava, hauska ja ihana. Petteri Summanen on varmasti nappivalinta Antin osaan.
Lukuiloa tälle vuodelle Hanna-chan :)
Tämä ja jatko-osat ovat hyviä, vaikkakin vilisevät sukupuolistereotypioita. Se on kyllä varmaan kirjailijan tarkoituskin, sillä osittain juuri niihin rakentuu tuo kirjan (musta)huumorikin. Minäkin itkin ja nauroin tätä kirjaa lukiessani, ja täytyy sanoa, että pidin kirjasta enemmän kuin elokuvasta!
VastaaPoistaItse ajattelin, että kirjailijasta oli varmaan hauska kirjoittaa tätä ja laittaa mukaan juuri ne stereotypiat. Minulla on vielä elokuva katsomatta. Ajattelin sitä kohtausta leikkikentällä, tiedät varmaan, oliko sekin elokuvassa, kun viisivuotias...
Poista