Haluaisin kyetä selittämään, mistä kaikki
alkoi. Se antaisi lohtua ja toisi jonkinlaista toivoa ja järkeä, saisi
konkretiaa tähän sisuksissani hönkivään mörköön.
Anni
Saastamoisen esikoiskirjaa Depressiopäiväkirjat
olen odottanut monta kuukautta kirjastosta. Vihdoinkin se tuli vuoden
vaihteessa. Se on ollut varmasti kirjaston luetuimpia kirjoja viime vuonna ja
suosio varmasti jatkuu, sillä kirja on paikkansa löytänyt rehellisellä
omakohtaisella tulkinnalla omasta masennuksesta. Kirjassa on myös erilaisia virallisempia
kaavakkeita lukijoille, jotka tuntevat itsensä masentuneiksi. Ei silti, tein
itsekin kirjassa olevan Suomen Mielenterveysseuran testin mistä tuntee masennuksen, Masennuksen
oireet. En ollut masentunut, mutta kuten kirjoittajakin tuumaa, kyllähän sitä
välillä tuntee vaikka minkälaisia
tuntoja ja tunteita ja on alakuloinen, mutta diagnoosia ja hoitoa varten
tarvitaankin sitten turhan paljon työtä masentuneelta ihmiseltä, joka tuskin
pääsee sängystä ylös.
Jos kykenisi löytämään psyykensä
kerrostumien väleihin litistyneenä säilötyn fossiilin, joka paljastaisi kaiken
paskuuden alkuperän, olisi helpompaa.
Anni
Saastamoinen häpesi masennustaan ja kertoi siitä vanhemmilleenkin vasta pitkän
ajan kuluttua. Tämä häpeäntunne on tiukkaan asettunut mielenterveyden ympärille.
Sairastuminen masennukseen tai muuhun mielenterveyssairauteen on vieläkin tänä
vuonna 2018 suuri tabu. Toivoisin, että sairastuminen ei olisi niin hävettävä
asia, ettei siitä voisi sanoa ääneen läheisille. Koska Anni Saastamoinen on
tunnettu henkilö somemaailmassa, hän lopulta julkaisi itsestään päivityksen
asiasta. Kirjasta voi lukea tarkemmin kommentteja aiheesta.
Supsuttelisin sellaisella arkeologin
siveltimellä murentunutta psyykeä varovasti fossiilin ympäriltä ja rapsuttaisin
sen rankaan mähjääntynyttä muistomassaa irti, kunnes saisin sen paljaaksi.
Siinä olisi syy. Siinä hauraanraihnaisessa rangassa, siinä olisi kaiken
mustuuden ja paskan ja sisällöttömyyden ja tunnottomuuden ydin.
Kirja
on omakohtainen kokemus masennuksesta, josta kehkeytyi sitten esikoiskirja.
Kirja on ronskia puhetta itsestä, muista, kouluajasta, masennuksesta ja
sen hoidosta. Kirjan lopussa on tärkeitä ohjeita masentuneen läheisille, Jos läheisesi on masentunut älä: ja Sitä vastoin, tee näin:
Ole läsnä (tarvittaessa, älä nyt saatana
koko aikaa kuumottele).
Suosittelen
kirjaa masentuneiden läheisille, ja kaikille depressiosta eli masennuksesta
kiinnostuneille lukijoille. Vaikka aihe on synkkä, niin silti huomasin
nauravani välillä ääneen kirjoituksille, ja pakkohan se oli lukea niitä kohtia
myös miehelle. Haa, voiko masennuksesta kertova kirja olla välillä hauska, voi
olla. Lue vaikka mitä kansikuvan puhekuplassa sanotaan.
Anni Saastamoinen, Depressiopäiväkirjat
*****
Kosmos 2017
s. 157
Kiitos Anni rehevästä ja rehellisestä kirjastasi.
Osallistun kirjalla Marikan Naisen tie-haasteeseen.
Saastamoinen kirjoittaa kyllä rehevää kieltä, niin kuin lainauksistasikin käy ilmi. Mainio ja tarpeellinen kirja!
VastaaPoistaAsiaa kirjoitat Hanna, kirja on mainio ja samalla tarpeellinen. Anni Saastamoinen antaa rehevällä kielellään kritiikkiä suomalaiselle terveydenhoitomaailmalle. Ei hoideta sairastunutta, vaan mielenterveysongelmien kanssa painivat saavat käydä aikamoisen ruljanssin saadakseen apua.
PoistaSuosittelen.
On varmasti tarpeellinen kirja. Hienosti kuvasit tätä kirjaa Mai. Uskon, että olisi ollut minullekin tarpeellinen muutama vuosi sitten, samoin uskon että Krista olisi lukenut tämän enemmän kuin mielellään. Hyvää loppiaista sinulle!
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaUskon että olisitte molemmat pitäneet kirjasta ja sen rehevästä kielestä. Ehkä masentuneena ei pysty lukemaan mitään, mutta läheiset, ystävät ja hoitomaailma tarvitsevat palautetta, joka tässä tulee pari vuotta diagnoosin jälkeen.
Hyvää loppiaista Anneli!
PoistaKiitän kyllä Saastamoista rohkeudesta, ja hyvästä huumorista. Tän kirjan annoin ystävälle joululahjaksi, koska halusin jakaa sen minulle tuomaa lohtua eteenpäin.
VastaaPoistaHieno juttu Marika <3
PoistaOn oikein, että haluaa jakaa oman lohdun tuoneen kirjan eteenpäin. Mieluummin niin kuin että hyvä kirja jäisi pölyttymään kirjahyllyyn.
Oulussa meillä oli työpaikalla hyvä lukijarinki. Tuotiin hyväksi kokemat kirjat töihin ja niitä sai lukea kuka halusi. Tietysti esittelimme kirjat jollekin ja hän vuorostaan eteenpäin, kun oli lukenut.
Saastamoisen rohkeus ja rehellisyys on hieno juttu. Huumori on parasta.
Valitsemasi sitaatit ovat rempseän mainioita! Ehkä saan tämän lukuun kunhan kirjastojonot hiukan pienenevät.
VastaaPoistaKiva kuulla Riitta, että kiinnostuit kirjasta!
PoistaTämän kirjan kohdalla kirjastojonot ovat kyllä kohtuuttoman pitkiä. Kirjastojen pitäisi hankkia lisää tätä kirjaa, kun aihe on sellainen tabu, josta pitäisikin olla kirjoja.