maanantai 22. tammikuuta 2018

Simone de Beauvoir: Lempeä kuolema


Ranskalainen kirjailija Simone de Beauvoir (1908-1986) on kirjoittanut kirjan Lempeä kuolema. Kirjailija kertoo kirjassa äitinsä viimeisistä elinviikoista. Kirjailijan ja hänen äitinsä lisäksi kirjassa on myös kirjailijan sisko, jolle kirja on omistettu. Kirjan pääteema on äidin yhtäkkinen sairastuminen, joka tuli esille hänen kaaduttuaan kotonaan ja jouduttuaan sairaalaan. Äiti oli muuttunut vanhaksi. Ikääkin oli 77 vuotta, mutta hän oli aina ollut ikäänsä nuoremman näköinen. Ei ollut enää.

Lempeä kuolema kertoo äidin sairaalassaolojakson ja kaikki kokemukset sairaalassa. Kirjailija ja hänen siskonsa vuorottelivat äidin luona ja viettivät myös yönsä vuoronperään äidin vuoteen vierellä. Alussa lääkäri rauhoitteli, että äiti ei ole vakavasti sairas, mutta tutkimusten jälkeen diagnoosi muuttui toiseksi.

Simone de Beauvoir tunnetaan feministinä ja hänen nimensä on palkinnossa, joka myönnetään henkilöille, jotka kunnostautuvat naisen ihmisoikeuksien parantajana ja sukupuolten tasa-arvoistamiseen johtavassa työssä. Kirjailijan kirjoittama artikkeli johti 1960-luvulla siihen, että Le Monde lehti takavarikoitiin. Artikkeli käsitteli algerialaista tyttöä, jota oli kidutettu todisteiden saamiseksi. Kirjailijalta on suomennettu parikymmentä teosta.

Lempeä kuolema tuo lähelle sairaalamaailman ja sen kokemisen ulkopuolisen silmin, tarkkailijana. Kirjailija kokee olevansa äitinsä elämässä myös ulkopuolinen ja siskonsa olevan läheisempi äidin kanssa. Viimeiset viikot lähentävät heidän kaikkien välejä. Luopumisesta tulee lopulta helpompaa. Tämä pienoisromaani on kuin kirjailijan kunnianosoitus äidille, hänelle itselleen ja siskolle. Kirjassa puhdistetaan myös lapsuuden aikaisia ikäviä hetkiä, jotka tekivät kirjailijasta onnettoman. Kirjailija eli elämää, josta hänen äitinsä oli ylpeä, mutta samalla tunsi häpeää. Kirjan sivuilla syväluodataan ihmisen sisintä rehellisesti, selkeästi ja jopa dokumentinomaisesti.

Simone de Beauvoir, Lempeä kuolema ***
Suom. Outi Kasurinen-Badji
Arena 1979
s. 97
Une Mort Trés Douce 1965
1. suom. painos 1966

4 kommenttia:

  1. Tämä täytyy laittaa korvan taakse, kuulostaa kiinnostavalta, joskin aika haikealta. Olen vuosia sitten lukenut Beauvoirin Mandariinit, se kolahti tuolloin voimakkaasti, mutta vaatisi uudelleen lukemisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailija pohtii aika syvällisesti ja filosofisesti tilannetta ja menneisyyttä. Minulla oli haikea olo kun luin kirjaa. Mandariinit on lukematta.

      Poista
  2. Vaikka olen lukenut Beauvoiria, tämä on välistä poissa. Ilmestynyt 1966. Kauniit kuvat, Murtunut nainen ja Toinen sukupuoli on luettu, Mandariinit tuskin, mutta Kutsuvieras löytyy omastakin hyllystä.

    Sairaalaympäristö ei nyt sattuneesta syystä minua kiehdo, mutta ehkä myöhemmin sitten...Kirjan nimi on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ehkä ole tällä hetkellä sinulle sopivaa luettavaa, sairaalamaailma ja kuolema. Beauvoir kirjoittaa kuitenkin niin asiapitoisesti. Ehkäpä hänen ja äidin huonot välit saivat hänen kirjoittamaan kuivahkosti ja vähemmän empaattisesti.
      Minustakin Lempeä kuolema kuulostaa kauniilta. Mielestäni äidin kuolema ei ollut kuitenkaan kovin lempeä. Kipuja, leikkauksia, kipulääkkeitä, tutkimuksia.

      Poista