lauantai 27. joulukuuta 2014

500. postaus: Tolkienin Seppä ja Satumaa

Yleensä ihmiset ovat kuulleet J.R.R. Tolkienin fantasiakirjoista: Taru sormusten herrasta, Hobitti ja Silmarillion. Tolkien on kuitenkin kirjoittanut myös pienemmille lapsille, joista esittelen tämän vuonna 1967 ilmestyneen Seppä ja Satumaa satukirjan. Kirjan piti alunperin olla esipuhe erään toisen kirjailijan kirjaan, mutta Satumaa alkoi elää omaa elämäänsä ja siitä tuli satukirja. Esipuhe jäi kirjoittamatta.

Niin kuin satukirjat yleensä sijoittuvat omaan satuaikaansa, niin myös tämäkin Iso-Woottoniin sijoittuva tarina. Kylä on kuuluisa keittotaidoistaan ja joka vuosi järjestetään Kilttien Lasten Kestit, joihin ei kaikkia kutsuttu. Vielä harvemmat pääsivät Kahdenkymmenenneljän Kesteihin, sillä niihin kutsuttiin vain 24 lasta. Tuohon juhlaan Mestarikokki valmisti Suuren Kakun. Koska 24. Kestit pidettiin harvoin, Mestarikokki ehti vaihtua ja kakun valmisti aina seuraava Mestarikokki, joka oli yleensä Mestarikokin oppipoika.

Kesteissä oli käynyt niin, että yksi pojista oli nielaissut sen edes huomaamatta sitä, vaikka hän oli löytänyt viipaleestaan hopeakolikon ja antanut sen Nellille, pienelle tytölle, joka istui hänen vieressään, koska tämä oli näyttänyt kovin pettyneeltä, kun ei ollut itse löytänyt mitään onnea tuottavaa.

Kestit oli järjestetty talvella ja kesällä poika löysi nielaisemansa esineen suustaan. Esine teki hänestä erilaisen kuin hän oli ollut aiemmin. Esine oli kotoisin Satumaasta ja taikavoimat toivat hänelle paljon hyvää. Hän alkoi myös etsiä Satumaata ja matkusteli kovasti. Pojasta oli kasvanut seppä, hän oli avioitunut ja saanut lapsia. Piakkoin oli jälleen Kahdenkymmenenneljän Kestien vuoro.

Seppä ja Satumaa kirjasta löytyvät Satumaan kuningas ja kuningatar ja tietysti ne satumaiset taikavoimat. Kirjan tarina on opettavainen ja ehkä enemmänkin opettavainen aikuisille kuin lapsille. Lapset ymmärtävät Satumaan taiat, mutta aikuisille se on vaikeampaa. En kerro juonta tarkemmin, mutta Satumaan kuninkaalla on tärkeä osa kirjan tarinassa. Seppä ja Satumaa on hiukan erikoinen fantasiasatu, mutta mielenkiintoinen ja kiintoisa. ****

J.R.R. Tolkien, Seppä ja Satumaa
suom. Panu Pekkanen
WSOY 2001 3.painos
Smith of Wootton Major 1967
ensim. suomennos ilmestyi 1983
s. 54


Tervetuloa Calendula, Lukumato ja kaikki kirjoista kiinnostuneet Kirjasähkökäyrän lukijoiksi :)

8 kommenttia:

  1. Onnittelut merkkipaalusta. Olen lukenut mainitun kirjankin ja sopii hyvin Tolkien-faneille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke. Sinulla on laaja kirjallisuuden tuntemus. Itse tutustuin kirjaan vasta tänä jouluna. Kirja sopii kyllä mielestäni kaikille lapsille Tolkien-fanien lisäksi :)

      Poista
  2. Huh, oletpa päässyt kunnioittavaan määrään postauksia. Paljon onnea! Mukavaa, että esittelit tämät Tolkienin lastenkirjan, josta en tiennyt mitään aikaisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu :) En tiennyt itsekään kirjasta mitään, ennen kuin tänä jouluna. Nuo luettelemani Tolkienin kirjat ovat olleet lasteni mielikirjoja ja osa on tainnut lähteä lainakierrokselle, jolta ei ole palattu :) Hyvä, että lukeminen kiinnostaa :)

      Poista
  3. Onnittelut kunnioitettavan merkkipaalun saavuttamisesta! Enpä minäkään tiennyt tällaisen kirjan olemassaolosta. Kiitos, kun esittelit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna, niin se aika kuluu ja postauksia tulee lisää :) Hyvä, että kirja tuli postattua :)

      Poista
  4. Olen myös tämän joku vuosi lukenut, ja näitä oli toinenkin samantyylinen julkaistu samoihin aikoihin, netti paljastaa nimeksi Maamies ja lohikäärme, se odottaa vielä lukemista.

    Ja kyllä Tolkien hallitsee hyvin klassisen satumuodon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tolkienin fantasiakirjat ovat huimia ja tässä satukirjassa oli hiukan mukana sitä fantasiaa, mutta kirja on selkeästi suunnattu pienemmille kuuntelijoille.
      Lukuiloa :)

      Poista